1. yle.fi
  2. Uutiset

Beowulf on muovinen sankaritaru

Demonit ja sankarit ottavat raivokkaasti yhteen, kun ensi-iltaan tulee Robert Zemeckisin ohjaama Beowulf. Oikeita näyttelijöitä ja tietokoneanimaatiota yhdistelevä taruseikkailu lienee tarkoitettu ainakin sotaisien tietokonepelien ystäville, sillä elokuva läväyttää valkokankaalle silmittömiä tappeluita ja silkoista paljasta pintaa.

kulttuuri

Beowulf kertoo kuuluisasta skandinaavisankarista, joka saapuu tanskalaisen Hrothgar-kuninkaan avuksi. Läheisillä vuorilla asuva Grendel-demoni riehuu Hrothgarin väen kimpussa verisin seurauksin, ja Beowulf lupaa tuhota hirviön. Taistelusta Grendeliä, lohikäärmettä ja näiden äitiä vastaan ei kuitenkaan tule helppoa.

Zemeckisin elokuva on tehty kolmiulotteisella grafiikalla, jonka takia jättihirviön paiskomat soturit tuntuvat lentävän päin katsojaa. Suomessa on kuitenkin tyydyttävä kaksiulotteiseen Beowulfiin, sillä Finnkinon teattereissa ei vielä voi näyttää 3D-elokuvia. Elokuva on silti visuaalisesti komea. Tarina perustuu anglosaksiseen sankarirunoelmaan, joka on peräisin 700 - 800-luvuilta. Elokuvaversio ei tosin seuraa alkuperäistä tarinaa järin uskollisesti, vaan on korostanut ja muuttanut etenkin Grendelin äidin osaa huomattavasti.

Eikä ihme, elokuvanhan pitää myydä, ja kultapintainen liki alaston Angelina Jolie on varsin näyttävä kohotessaan vedestä pitkä häntämäinen palmikko uhkaavasti kiemurrellen.

Elokuvan tunnelma on näyttelemisen ja animaation yhdistämisen takia epätavallinen, kuin melkein-satua kaukaisilta ajoilta, jolloin kuninkaan simaa kaadettiin kurkkuihin suurista haarikoista ja rummut pärisivät pohjolan hyisessä yössä.

Hrothgar-kuningasta esittävä Anthony Hopkins, hillittyä kuningatarta näyttelevä Robin Wright Penn ja muut elokuvan keskeiset hahmot ovat ensin näytelleet kohtauksensa. Sen jälkeen suoritukset on animoitu osaksi tietokonemaailmaa.

Lopputulos on tuttu ja vieras yhtä aikaa. Esimerkiksi Hopkins on kyllä Hopkins, mutta oudon ilmeetön ja vivahteeton. Beowulfin nimiroolissa komeileva brittinäyttelijä Ray Winstone taas on etäännytetty todellisesta itsestään niin kauas, että häntä ei tunnista. Viisikymppiseltä luonnenäyttelijältä on tietokoneen ruudulla tainnut pudota paitsi muutama kymmenen kiloa, myös jokunen eletty vuosi. Elokuvan Beowulf on todella tarunomainen: iho kuin ruskettunutta silikonia, vatsan kohdalla pyykkilauta ja voimat joltain toiselta planeetalta. Sankari vailla vertaa. Beowulfia on rummutettu tulevaisuuden elokuvana. Näin muovista tulevaisuutta en kuitenkaan elokuvataiteelle toivo. (siirryt toiseen palveluun)Anna Simojoki, YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun)

Lue seuraavaksi