EU:lle vihdoin uusi perussopimus

Kuusi vuotta kestäneet neuvottelut, kädenvääntö ja jumitus loppuivat lokakuussa 2007, kun Euroopan unionin huippukokous sopi EU:n uudesta perussopimuksesta. Perustuslailliseksi sopimukseksi tai perustuslaiksi kutsutusta alkuperäisestä ehdotuksesta karsittiin nimen lisäksi virallinen EU-lippu ja muuta liittovaltiokehitystä vastustavia huolestuttanutta symboliikkaa. Ydinsisältö kuitenkin säilyi muuttumattomana.

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Laajentuneen EU:n oli määrä saada uusi perussopimus vuonna 2005. Unioni oli kasvanut ohi vanhojen rakenteidensa, toiminnan sujuvuus vaati niiden tehostamista. Sopimus kuitenkin kariutui Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä, vaikka 18 jäsenmaata, muun muassa Suomi, oli ehtinyt jo sisällyttää sen omaan lainsäädäntöönsä.

Suomi ei puheenjohtajuuskaudellaan vuoden 2006 loppupuoliskolla havitellut perussopimuksen irrottamista jäistä, joihin se tuntui perusteellisesti juuttuneen. Sen sijaan Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti vuoden 2007 alussa rohkeasti, että kompromissi löytyisi Saksan kaudella, kesäkuuhun mennessä.

Haasteita riitti: Ranska vaati sopimukseen suojaa globalisaatiota vastaan, Hollanti rajoja EU:n laajentumiselle. Britanniaa hiersi EU-kansalaisen perusoikeuksia koskeva osio, Puolaa taas unionin äänivallan jakautuminen tavalla, jota se piti itselleen epäreiluna.

Iltalypsyjen jälkeen sopimukseen

Saksa sai kuin saikin uudistuksen uudelleen raiteille. Nytkähdeltiin ja huojuttiin, mutta prosessi kulki vihdoin eteenpäin. Puheenjohtajan nuija ehti kuitenkin Portugalille, ennen kuin jäsenmaat olivat valmiit panemaan nimensä kompromissipaperiin. Vielä lokakuun huippukokouksen alettuakin Puola uhkasi lyödä jarrut päälle, ellei saisi lisää äänivaltaa.

Puola lepyteltiin hyväksymällä julistus, joka salli direktiivien hyväksymisessä harkinta-aikalisän, jos äänestyksessä vähemmistöön jääneet maat sitä vaatisivat. Italia tyynnyteltiin supistamalla sen europarlamenttipaikoista yksi vähemmän kuin oli aiottu. Britannia ja Puola saivat luvan olla sitoutumatta EU-kansalaisten perusoikeusjulistukseen.

Jotkut jäsenmaat käyttivät tilaisuutta hyväkseen lypsääkseen huomiota myös kysymyksissä, joilla ei ollut mitään yhteyttä perussopimukseen. Niinpä Itävalta sai komissiolta lupauksen, että EU puuttuisi saksalaisten lääketieteen opiskelijoiden suureen määrään Itävallassa. Bulgaria puolestaan sai luvan ääntää ja kirjoittaa yhteisvaluutta euron nimen kyriilisten aakkostensa mukaisesti evrona.

Hyväksytty sopimus allekirjoitettiin Lissabonissa 13. joulukuuta ja sai nimen allekirjoituskaupunkinsa mukaan. Syntynyttä 250-sivuista asiapaperia ei katsottu upouudeksi perussopimukseksi vaan entisten tarkennukseksi ja täydennykseksi. Sellaisena jäsenmaiden perustuslait eivät edellyttäneet sopimuksesta kansanäänestyksiä muualla kuin Irlannissa.

EU saa presidentin

Sopimus näkyy ennen muuta EU:n insituutioiden muutoksina. Ministerien huippukokouksia isännöivät edelleen puolivuosittain vaihtuvat puheenjohtajamaat, mutta huppukokouksille valitaan puheenjohtaja kahdeksi ja puoleksi vuodeksi kerrallaan.

Ensimmäisen EU-presidentin viittaa alettiin jo syksyllä sovitella muun muassa Britannian entiselle pääministerille Tony Blairille ja Luxemburgin pääministerille Jean-Claude Junckerille.

Presidentin viran lisäksi EU saa ulko- ja turvallisusministerin viran, joka on arvoltaan presidenttiyttäkin painavampi. Viran haltijalla on se "EU:n puhelinnumero", jota muut maat olivat kyselleen halutessaan EU:hun nopeasti yhteyden kansainvälisissä kriisitilanteissa. Virkaan kuuluu myös EU-komission varapuheenjohtajuus.

Komissaarien määrää lasketaan vuodesta 2014 alkaen. Viime kädessä komissioita on vain kaksi kolmasosa jäsenmaiden määrästä. Suuret eivät silti syö pieniä, vaan paikat kiertävät tasapuolisesti kaikkien jäsenmaiden kesken. Europarlamentti puolestaan saa lisävaltaa ja pääsee osallistumaan kaikkeen EU-lainsäädäntöön. Kansanedustajien määrä kuitenkin vähenee 785:stä 751:een. Suomelle se tarkoittaa 13:a paikkaa 14:n sijasta.

EU-päätökset vaativat uuden sopimuksen mukaan entistä harvemmin täyttä yksimielisyyttä. Kaksoisenemmistö kuitenkin tarvitaan: ainakin 55 prosenttia jäsenmaista, jotka edustavat vähintään 65:tä prosenttia EU:n väkimäärästä. Määräenemmistön valta lisääntyy etenkin oikeus- ja sisäasioissa. Kansalliset parlamentit puolestaan voivat pysäyttää EU-lain käsittelyn, mikäli saavat hankkeen tueksi 55 prosentin enemmistön. Sama valta on europarlamentin yksinkertaisella enemmistöllä.

Britannialle ja Irlannille jäi kuitenkin oikeus olla ottamatta määräenemmistöllä säädettyjä lakeja omaan käyttöönsä.

Viimeinen sana Irlannilla

Uudistussopmukseen kirjattiin unionille myös yhteisiä poliittisia tavoitteita. Luvattiin taistella ilmastonmuutosta vastaan, tavoitella yhä vapaampia ja reilumpia sisämarkkinoita ja antaa apua jäsenmaalle, jos se joutuu terrori-iskun tai muun katastrofin kohteeksi.

Mikäli unioni ei enää miellytä, myös eroamisesta on uudistussopimuksessa pykälät.

Lissabonin sopimus astuu voimaan vuoden 2009 alussa, jos kaikki jäsenmaat ovat ehtineet ratifioida sen eli sisällyttää sen omaan lainsäädäntöönsä. Aivan huoletta unioni ei voi olla, sillä Irlannin ainokainen kansanäänestys saattaa osoittautua viimeiseksi kompastuskiveksi. Lokakuun huipputapaamisen hyväksyttyä sopimuksen irlantilaisilta tiedusteltiin mielipidekyselyissä sen kannatusta. Vastaus ei suinkaan ollut raikuva "kyllä".

Lähteet: Anniina Wallius, YLE Uutiset