Tali-Ihantala 1944 muistuttaa Suomen kohtalonhetkistä

Åke Lindmanin ohjaama Tali-Ihantala 1944 on kuvitettu historiankertaus tapahtumista, jotka johtivat Pohjolan historian suurimpaan taisteluun. Elokuvan teatteriensi-ilta on 7. joulukuuta.

kulttuuri

Kolme päivää liittoutuneiden tekemän Normandian maihinnousun jälkeen alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäys Karjalan kannaksella ja suomalaisten päälinja murtui.

Vahvuudeltaan ylivoimaisen vihollisen vyöryessä niskaan Suomen viimeiseksi toivoksi jäi lopulta pysäyttää hyökkäys vielä linnoittamattomalla VKT-linjalla.

Tali-Ihantala 1944 seuraa vetäytymisvaiheen taisteluita ja pureutumista VKT-linjaan lyhyiden tarinoiden kautta. Kaikki elokuvan hahmot ja tapahtumat perustuvat tositapahtumiin. Kuin historiankirja elokuvamuodossa

Tali-Ihantala 1944 on juonielokuva, mutta liikaa dokumentin kaltainen. Yli sata puheroolia sisältävä, episodista toiseen loikkiva ja kartoilla varusteltu elokuva pitää katsojaa etäällä hahmojen kohtaloista. Ainoa kokoava tarina ja jännite on tieto siitä, mihin tapahtumat väistämättä huipentuvat. Lisäksi elokuvan hahmot, vaikka perustuvatkin aitoihin ihmisiin ja heidän kohtaloihinsa, ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä: Suomalaisia perusmiehiä, jotka tiukan paikan tullen lunastavat heihin ladatut odotukset ja enemmän. Jäyhyyden määrä vain hieman vähenee, mitä korkeammalle arvoasteikossa mennään. Elokuvaa mainostetaan kuvauksena kovuudesta ja raakuudesta, joita taisteluihin lähetetyt miehet joutuivat kestämään. Se ei kuitenkaan välity katsomoon. Vaikutus on pikemminkin päinvastainen: On kuin kuuntelisi veteraanin tarinaa, johon liittyneet kauhut voi aavistaa vain siitä, että jälkipolville tarjotaan selvästi siistittyä versiota. Yksityiskohdat rikastavat kokonaisuutta

Historian henkilöitä ja tapahtumia vilisevä tarina tarjoilee peruskatsojalle mielenkiintoisia yksityiskohtia tunnetusta kokonaiskuvasta.

Muun muassa ensimmäisen Mannerheim-ristin ritarin, kenraalimajuri Ruben Laguksen julkinen kuva saa uutta väriä, kun hän komentaa vetäytymisvaiheen kiivaissa taisteluissa omaa poikaansa. Kenraalimajuri Einar Vihma taas hoitaa miehilleen kiireisimpiä ampumatarviketäydennyksiä virkamersunsa takakontista.

Valkokankaalle on päässyt myös tuotteliaana sotakirjailijana myöhemmin tunnetun Reino Lehväslaihon henkilökohtainen torjuntataistelu lukumäärältään ylivoimaista vihollista vastaan. (Tapaus, josta kirjailija on antanut haastattelussa vielä elävämmän ja kirosanakylläisen kuvauksen).

Myös lavastus on rakennettu huolellisesti. Käytössä on ollut muun muassa kymmenen toimivaa sodan aikaista panssaria ja sotasaaliina saatu neuvostojoukkojen vaunu.

Valkokankaalla vilahtava lento-osasto Kuhlmeyn kone on todellisuudessakin maailman ainoa lentokuntoinen Focke Wulf FW 190, ja se on maalattu osastoon kuuluneen lentäjä-ässän Erich Rudorfferin koneen jäljennökseksi. Ohjaaja jättää perinnöksi muiston suomalaisesta sotilaasta

Ohjaaja Åke Lindman käyttää välillä aitoa filmiä taisteluista, välillä taas mustavalkoisena kuvattua uutta materiaalia ja nivoo näin dokumenttimateriaalia näyteltyyn värikuvaan. Lopputuloksena on vahvasti todenmakuinen kuvaus, muisto, Suomen kohtalonhetkistä.

Elokuva rakentaa muistomerkkiä maamme puolustajista. Siinä suomalainen sotilas on - kas niin: suoraselkäinen perusmies, joka tiukan paikan ylittää itsensä. Mannerheimia Tali-Ihantala 1944 ja sen sisarelokuva, vuonna 2004 valmistunut Etulinjan edessä - Framom främsta linjen eivät nosta jalustalle. Hänet esitetään jatkosotavaiheessa jo vanhuuden puremana miehenä ja keulakuvana, jota kenraali Airo joutuu toisinaan paapomaan. On mielenkiintoista nähdä, miten seuraava sukupolvi käsittelee asiaa parin vuoden päästä marsalkasta valmistuvassa suurelokuvassa. Lindman joutui vetäytymään ohjaajan pallilta terveyssyistä kesken elokuvan teon, ja Sakari Kirjavainen ohjasi teoksen loppuun. Sodan kokeneiden taitelijoiden sukupolvi on jättämässä areenat, ja hiljalleen katoaa myös mahdollisuus kerätä suoria kokemuksia sodistamme. Tali-Ihantalaa ja sen sisarelokuvaa varten perustettiinkin tukiyhdistys, jonka taustalla ovat kaikki veteraanijärjestöt. Elokuvasta järjestetään myös kutsuvierasnäytöksiä veteraaneille ja lukiolaisille ympäri Suomea itsenäisyyspäivän aattona 5. joulukuuta. Koululaisille järjestettiin lisäksi kirjoituskilpailu, jossa haettiin näkökulmia sotaan. Tali-Ihantalassa onkin voimakkaasti perinnön makua. (siirryt toiseen palveluun)Ville Laakso, YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun)