Arvio: Kolmistaan kertoo vanhan tarinan valjusti

Olipa kerran hyväntahtoinen yliopistolehtori, terävä avioerojuristi ja kaksi lasta, jotka asuivat designkodissa vauraalla esikaupunkialueella. Eräänä päivänä lehtori törmäsi pitkätukkaiseen myyjään ja menetti sydämensä ja yöunensa. Koska lehtori oli rehti mies, hän kertoi ihastuksestaan vaimolleen. Sen jälkeen valtakunnassa ei ollut enää mikään hyvin.

kulttuuri

Tällaisista aineksista on keitetty Peter Lindholmin elokuva Kolmistaan. Kyseessä on perustarina, jossa elämän tasapaino järkkyy. Lopuksi kaikki on taas hyvin, joskaan ei enää koskaan samanlaista kuin ennen.

Suomalaisia on kuluneena vuonna hemmoteltu jo kahdella kotimaisella rakkauselokuvalla. Sooloilua ja Kahdeksan päivää ensi-iltaan ovat komedioita, mutta Kolmistaan pitäytyy draaman puolella. Mies pettää ja kärsii, nainen jättää ja kärsii, toinen nainen pettyy ja kärsii. Silti elämän täytyy jotenkin jatkua. Kolmistaan on ihan kohtuullisesti toteutettu elokuva, mutta ei onnistu kertomaan mitään järin mullistavaa. Tuoreutta elokuvaan sentään tuo monikin juoniratkaisu, sillä Maria-vaimo esimerkiksi kieltäytyy tarjolla olevasta nyyhkyttävän uhrin roolista ja ottaa ratkaisut omiin käsiinsä.

Jonkinlaista haaleutta aiheuttaa sekin, että pääosanäyttelijät ovat jo kovin tuttuja elokuvanaamoja. Mukavasti he kyllä rooleistaan suoriutuvat. Kari-Pekka Toivonen haahuilee ja riutuu uskottavasti, ja Liisa Kuoppamäen juristivaimossa on särmää. Matleena Kuusniemen esittämän Janitan epäkiitolliseksi tehtäväksi jää lähinnä odotella, mitä muut hänen puolestaan päättävät. Taneli Mäkelä onnistuu Marian veljenä olemaan vakuuttavan keljumainen ja hukassa yhtä aikaa.

Kolmistaan-elokuvassa käsitellään muun muassa syyllisyyttä, sovinnaisia elämäntapoja ja armollisuutta. Elokuva tuntuu kysyvän, voisiko rakkaudessa olla muitakin vaihtoehtoja kuin perinteinen parisuhde ja asuntovelka. Lopussa odottaakin pieni yllätys, jota ei arviossa voi paljastaa. Ikävä kyllä yllätyksestä elokuva ei juuri parane, sillä se on ratkaisuksi melko epäuskottava.

Elokuvan rytmiin tuo hektisyyttä leikkaus, jossa ihmiset vähän väliä risteävät Helsingin kaduilla ja kulkevat sattumalta toistensa sivuitse. Samalla näytetään, kuinka raitiovaunut ajavat ees taas toistensa ohi. Kerran nähtynä ratkaisu olisi voinut toimia, mutta monta kertaa toistettuna se alkaa tuntua alleviivaukselta. Kolmistaan päättyy jouluateriaan. Ajatus lienee, että valtakunnassa on kaikki taas hyvin ja ihmisillä hyvä tahto. Jotenkin homma jää kuitenkin ilmaan. Merkillinen loppu valjuksi jäävälle tarinalle. Anna Simojoki, YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun)