Nokian kriisistä jäi opittavaa

Nokialaisella jätevedenpuhdistamolla marraskuun 28. päivänä avattu laiton hana sysäsi liikkeelle onnettomuuden, joka on laajuudessaan poikkeuksellinen koko Suomen ja myös Euroopan mittakaavassa.

Kotimaa

Kaupungin vesijohtoverkkoon pääsi parin vuorokauden aikana valumaan yli 400 000 litraa puhdistettua jätevettä. Arviolta 5000 nokialaista sairastui eri bakteerien, virusten ja alkueläinten aiheuttamiin ripuli- ja kuumetauteihin. Osa heistä sairastaa vieläkin, yli 2 kuukautta myöhemmin. Nokialaisten taistelua vesijohtoverkon puhdistamiseksi on saatu seurata pitkälle kolmatta kuukautta. Tapahtuman alkuvaiheessa annetut arviot ongelman kestosta, sairastuvien määrästä, tautien vakavuudesta ja mahdollisista taudinaiheuttajista vaikuttavat näin jälkikäteen suorastaan optimistisilta. Moni nokialainen on vakuuttunut siitä, että katastrofin laajuus haluttiin tarkoituksella salata eikä koko totuutta ole kerrottu vieläkään. Tätä totuutta nokialaiset odottavat nyt poliisin, onnettomuustutkintalautakunnan ja Kansanterveyslaitoksen tutkimuksilta. Puhdistetun jäteveden likaisuus yllätti? Ongelman jonkinasteiseen vähättelyyn saattaa olla toinenkin syy. Vaikuttaa siltä, että ennen tätä katastrofia edes asiantuntijat eivät tienneet, kuinka likaista puhdistettu jätevesi todellisuudessa on. Ei tiedetty, kuinka infektoimiskykyisiä puhdistamojen purkuvesiin jäävät mikrobit ja alkueläimet ovat, kuinka suuri on niiden kyky sairastuttaa ihmisiä. Tietämättömyys selittäisi myös sen, miksi Nokialla annettiin veden keittokehotus tilanteessa, jossa jo tiedettiin, että juomaveden seassa on massiivinen määrä puhdistettua jätevettä. Maallikon korvaan keittämiskehotus kuulostaa sellaisessa tilanteessa varsin lievältä ohjeelta. Moni onkin kysynyt, miksei vettä julistettu käyttökieltoon jo silloin. Mielikuva puhdistetun jäteveden vaarattomuudesta on nyt murentunut ainakin nokialaisten mielissä. Asialla voi olla kauaskantoisia seurauksia: Tampereen seudulle on parhaillaan suunnitteilla iso keskusjätevedenpuhdistamo, jonka purkuputken päätä on kaavailtu juuri Nokialle. Asukkaiden vastustus hanketta kohtaan on jo selvästi kasvanut. Valtakunnalliset resurssit yllättävän niukat Katastrofi paljasti, kuinka pienet Suomen resurssit esimerkiksi vesinäytteiden tutkimiseen ovat. Vesijohtoverkon puhdistamista pitkitti osaltaan se, että esimerkiksi norovirusnäytteitä pystyttiin tutkimaan vain yhdessä laboratoriossa Helsingin yliopistossa. Laboratorio teki parhaansa, mutta viikossa noronäytteitä pystyttiin analysoimaan enintään 16, sillä työtä teki yksi osa-aikaisesti työskentelevä tutkija. Yllättävää on se, että tutkimusresurssia ei pystytty näinkään suuren onnettomuuden sattuessa lisäämään. Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Terttu Vartiainen toivoo, että valmiuksien kehittäminen saa Nokian tapauksesta vauhtia. Vesitutkimuksen puolella esimerkiksi alkueläinanalytiikka on vasta kehittelyvaiheessa. Vartiaisen mukaan meillä on oltu siinä uskossa, ettei alkueläimistä voi aiheutua kansanterveydellistä ongelmaa. Myös Kansanterveyslaitoksen infektioepidemiologian osastoa johtava Petri Ruutu sanoo, että biouhkat ja niihin varautuminen kuopattiin 1980-luvulla. Lintuinfluenssan ja sarsin myötä biouhkien mahdollisuuteen on pikku hiljaa uudelleen herätty, mutta niihin ei ole vielä valmistauduttu. Sairastuneet varmasti yhtyvät siihen toiveeseen, että yhteiskunta ottaisi oppia Nokian ihmiskokeesta. Toivotaan, ettei käy niin kuin Petri Ruudun mukaan usein tapahtuu: kun tapahtuman isot ja välittömät vaikutukset ovat ohi, oppitunnit tuppaavat unohtumaan. Nokia vesikriisin jälkeen Vesikriisin keskelle joutuneet nokialaiset ovat poikkeuksellisella tavalla olleet valmiit kertomaan tunnoistaan: avaamaan toimittajille ja kuvaajille kotiensa ovet silloinkin, kun koko perhe on ripuloinut päiväkaupalla eikä huusholli ole enää edustuskunnossa. Vesikriisin positiivinen yllätys on ollut se sitkeys ja hämäläinen tyyneys, jolla nokialaiset ovat - alkukiukun ja -järkytyksen jälkeen - tilanteeseen suhtautuneet. Yhteishenkeä ja yhteisön tukea on löytynyt tilanteessa, jossa kaupungin kaikki voimavarat oli keskitetty itse ongelma ratkaisemiseen, ei henkisen kriisiavun antamiseen. Jälkipyykkiä kaupungissa pestään epäilemättä kauan tai ainakin perusteellisesti. Vaalivuosi tuo pesutalkoisiin oman säväyksensä. Vanhat valtarakenteet natisevat selvästi. Kohta nähdään, onko vesilaskun selvittelijöiksi tunkua vai ammottavatko puolueiden ehdokaslistat syksyllä tyhjyyttään. (siirryt toiseen palveluun)Heli Mansikka (siirryt toiseen palveluun)

Lähteet: , toimittaja, YLE Uutiset