Tiibetissä elää haave omasta valtiosta

Tiibetin kysymys on niin ristiriitainen, ettei aina voi varmasti tietää edes, mistä alueesta puhutaan. Pakolaishallitukselle Tiibet ovat alueet, jolla oli tiibetiläisenemmistö ennen kuin Kiina liitti ne itseensä. Kiinan puheissa Tiibet on autonominen hallinto-alue, U'Tsang, jonka Kiina loi vuonna 1965. Niillä on eroa yli miljoona neliökilometriä ja yli kymmenen miljoonaa asukasta. Yhtä suuri ero on käsityksissä siitä, mistä tiibetiläisyys on tullut ja mihin sen pitäisi olla menossa.

Ulkomaat

Tiibet on puhujasta riippuen joko Kiinan ikiaikainen osa, joka nauttii nykyisin aitoa autonomiaa, tai oma maansa, jota Kiina miehittää. Jälkimmäisen kannan mukaan Kiina on väestönsiirroilla täydentämässä sen, minkä sotilasvoimin 1950-luvulla aloitti: häivyttämässä Tiibetin maailmankartalta ja tiibetiläisyyden kansallisuutena ja kulttuurina.

Suuren muuttoliikkeen takia vain U'Tsangissa on edelleen tiibetiläisenemmistö. Intiassa istuvan pakolaishallituksen mukaan koko historiallisen Tiibetin alueella kiinalaisia on nykyisin 7,5 miljoonaa ja tiibetiläisiä kuusi miljoonaa. Kiinan valtio on houkutellut uusia muuttajia idästä palkkojen muhkeilla syrjäseutulisillä ja verohelpotuksilla.

U'Tsangia ei olla virallisesti kiinalaistamassa. Pinnan alla näyttää kuitenkin olevan toisin. Tiibetin pääkaupungissa Lhasassa asuu Kiinan virallisten tilastojen mukaan kolme tiibetiläistä yhtä kiinalaista kohden. Tarkkailijat kuitenkin sanovat suhteen kääntyneen jo ehkä jopa päinvastaiseksi. Samalla kiinan kielestä on tullut yhä enemmän koulutuksen ja liike-elämän ainoa kieli. Se syrjäyttää entisestään alkuperäisväestöä, jota kiinalainen virkamiehistö jo usein muutenkin karsastaa.

Kiina pakottaa paimentolaisia kaupunkeihin

Kiinalaismuuttajat olivat aluksi kaupunkien virkamiehiä ja kauppiaita, mutta 15 vuotta sitten heitä alettiin houkutella myös maaseudulle. Siellä Kiinaa kiinnostavat suuret metsät ja rikkaat malmivarat, muun muassa kupari, rauta ja tina. Alustavien tutkimusten mukaan Tiibetin uumenissa saattaa piillä myös merkittävät määrät kaasua ja öljyä.

Perinteisesti maaseudulla on kasvatettu viljaa, tavallisimman ohraa, ja paimennettu jakkeja, jotka harvoina eläiminä kykenevät menestymään Tiibetin ohuessa ilmanalassa ja saamaan kylliksi ravintoa niukastakin maaperästä.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch raportoi viime vuonna, että Kiina on 2000-luvulla pakkosiirtänyt satoja tuhansia tiibetiläispaimentolaisia kaupunkeihin. Syyksi on kerrottu heidän saamisensa terveys- ynnä muiden palvelujen ja edistyksen pariin. Arvostelijat kuitenkin aavistelevat, että perimmiltään Kiina haluaa iskeä Tiibetin perinteiden ja kulttuurin valtasuoniin, jotka voisivat ruokkia kapinaa. Rautatie vie raaka-aineita ja tuo kiinalaisasukkaita Kiina korostaa Tiibetin talouden kohentumista Kiinan vallan aikana ja kasvun kiihtymistä viime vuosina. Kiinan päivälehden mukaan U'Tsangin bruttokansantuote kasvoi viime vuonna miltei 18 prosenttia. Kyseenalaista kuitenkin on, kurooko kasvu umpeen kiinalaisten ja alkuperäisväestön epätasa-arvoa vai vaikuttaako se suorastaan päinvastoin. Jotakin kuilun levenemisestä - kaupunkien hyväpalkkaisten työpaikkojen ja työttömyyden jakautumisesta - voi arvata esimerkiksi lukutaidosta. YK:n tietojen mukaan sitä ei ole edes puolella tiibetiläisistä, kun Kiinan keskiarvo on yli 90 prosenttia.

Tiibetin talouskasvua lisää rautatie, jonka Kiina rakensi toissa vuonna Lhasaan. Puutavara ja malmit kulkevat entistä helpommin itään ja muuttajat länteen. Myös Tiibetin turismin kerrotaan lisääntyneen tuntuvasti, radan rakentamisen jälkeisenä vuonna miltei 65 prosenttia eli neljään miljoonaan matkailijaan.

Kiinalaismiehityksen arvostelijoille turismin lisääntyminen on kaksiteräinen miekka. Toisaalta se saattaa olla länsimaalaisten hiljaista hyväksyntää Kiinan Tiibetin-politiikalle. Myös turistien tuomat varat hyödyttävät lähinnä Kiinaa ja kiinalaisia. Mutta toisaalta se avaa ulkomaalaisille uusia ikkunoita Tiibetin tilanteeseen. Lhasan-rataan arvostelijoiden kanta on selvä: jopa Kiina itse on julistanut sen poliittiseksi projektiksi, joka sitoo Tiibetin yhä tiukemmin Kiinaan, ja sellaisena sitä pitää boikotoida.

Buddhalaisuus on Kiinan tarkassa valvonnassa Uskonto on merkittävä ateistista Kiinan valtiota ja Tiibetin alkuperäisväestöä erottava asia. Lähes kaikki tiibetiläiset ovat buddhalaisia, ja munkkien johtamana harjoitettu uskonto on voimakkaasti läsnä myös arkielämässä. Suurin osa buddhalaisluostareista tuhottiin 1960- ja 1970-lukujen kulttuurivallankumouksessa. Nykyään uskonnon harjoittamista ei ole kielletty mutta se on viranomaisten tiukassa valvonnassa. Tarkka silmälläpito näkyy muun muassa siinä, että "eläväksi buddhaksi", korkea-arvoiseksi munkiksi, pääsee vain Kiinan suostumuksesta, sillä kansalaiset kuuntelevat ja seuraavat munkkeja. Brittiläisen Free Tibet eli Vapaa Tiibet -järjestön mukaan suurin osa Tiibetin poliittisista vangeista on munkkeja ja nunnia. Heidän tyypillinen rikoksensa on ollut lentolehtisten jakelu tai julisteiden liimaaminen, järjestöstä kerrotaan.

Pahin kansankiihottaja Kiinalle on Tiibetin buddhalaisten päämies dalai-lama Tenzin Gyatso, joka asuu maanpaossa Intiassa. Jo hänen kuvansa tuomisesta Tiibetiin voi seurata turistille karkotus ja kuvan mahdollisesti vastaanottaneelle tiibetiläiselle jotakin paljon pahempaa. Kun YK:n ihmisoikeustarkkailija pääsi vuosikymmenen yrittämisen jälkeen käymään pari vuotta sitten Tiibetissä, hän raportoi monista kidutusmenetelmistä, jotka ovat käytössä vankiloissa ja pidätysselleissä.

Kiina pitää dalai-lamaa kapinallisjohtajana jopa siinä määrin, että hänelle järjestyneet ulkomaiset tapaamiset tulkitaan hyökkäykseksi Kiinan valtiota vastaan. Muun muassa Saksa sai tuta sen viime vuonna, kun liittokansleri Angela Merkel oli tavannut dalai-laman Berliinissä. Kiina perui kuukausiksi osallistumisensa kansainvälisiin kokouksiin, joissa Saksakin olisi ollut läsnä.

Anniina Wallius, YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun)

(siirryt toiseen palveluun)Tiibetin kriisillä on monisatavuotiset juuret (siirryt toiseen palveluun)
(siirryt toiseen palveluun)Buddhalaisuuden ja jakkien kulttuuri (siirryt toiseen palveluun)