Naispappeus pirstoo evankelisen liikkeen

Kiista naispappeudesta hajottaa yhden kirkon perinteisistä herätysliikkeistä, evankelisen liikkeen, kahtia. Naispappeuden hyväksyvät evankeliset perustivat sunnuntaina Tampereella uuden, maltillisemman yhdistyksen - irralleen naispappeutta tiukasti vastustavasta Suomen luterilaisesta evankeliumiyhdistyksestä, Sleystä.

Kotimaa

Uuden yhdistyksen nimeksi tuli Evankelinen Lähetysyhdistys ELY. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Karstulan evankelisen opiston rehtori Pekka Knuutti.

Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Sley, tunnetaan nykyisellään jyrkästi naispappeutta vastustavana liikkeenä. Liikkeen sisällä on kuitenkin myös paljon niitä, jotka hyväksyvät naispappeuden. Jyrkkä suhtautuminen naispappeuteen on tulossa Sleylle kalliiksi: osa seurakunnista on jo lopettanut avustusten antamisen järjestölle.

Yksi maltillisista on uuden, maltillisemman yhdistyksen puuhamiehiin lukeutuva Espoon kappalainen Pekka Kiviranta. Hän sanoo, että uutta yhdistystä tarvitaan, koska maltillisilla ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta toimia evankelisessa liikkeessä. Jatkuva kiistely vie hänen mukaansa myös voimavaroja varsinaiselta toiminnalta, kuten lähetystyöltä.

Sleyn toiminnanjohtaja Lasse Nikkarikoski pitää liikkeen pirstoutumista murheellisena asiana. Hänen mukaansa on kuitenkin vaikea arvioida, mikä merkitys pirstoutumisella on Sleyn tulevaisuudelle. Hän sanoo, että keskusteluyhteydet pyritään pitää avoimena myös uuden yhdistyksen suuntaan.

Myös Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Hanna Salomäki sanoo, että on vaikea arvioida, kuinka moni Sleyn jäsenistä lopulta lähtee uuteen yhdistykseen. Herätysliikkeitä koskevaa tutkimusta tehdessään hän on kuitenkin törmännyt moniin evankelisen liikkeen jäseniin, jotka ovat kokeneet Sleyn johdon linjan naispappeuskysymykseen liian jyrkkänä.

Vuonna 1873 perustetussa Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksessä arvioidaan olevan noin 3 000 jäsentä ja paikallisyhdistyksissä kymmenkertainen määrä. Seurakunnat sulkevat rahahanat Naispappeuden vastustaminen on viime aikoina tullut Sleylle myös taloudellisesti kalliiksi. Esimerkiksi Helsingin ja Espoon seurakuntayhtymät ovat jo päättäneet lopettaa tukensa Sleylle ja sen lähetystyölle. Tampereella ja Turussa asiaa harkitaan. Sley pitää tuen lopettamista rahalla kiristämisenä. Lasse Nikkarikoski sanoo, että työtä yritetään jatkaa nykylaajuudessa, vaikka rahaa jää saamatta kymmeniä, jopa satoja tuhansia euroja. Hänen mukaansa rahaa on toisaalta tullut vapaaehtoisilta lahjoittajilta. Tampereen hiippakunnan piispa Juha Pihkala sanoo, että seurakunnat ovat tehneet itsenäisiä päätöksiä lopettaessaan tukiaan Sleylle. Paikalliset seurakunnat eivät halua ristiriitoja, ne haluavat toteuttaa perustehtäväänsä. Tässä tilanteessa paikallisseurakunnat haluavat ohjata varojaan lähetystoimintaan, jossa ristiriitoja ei ole. Hanna Salomäki sanoo, että tulevaisuudessa voi hyvin käydä niin, että seurakunnat ohjaavat mieluummin rahansa uudelle evankeliselle yhdistykselle. Kirkon linja tiukentunut - Kirkon linja kaikkia naispeutta vastustavia ryhmiä kohtaan on tullut tiukemmaksi, sanoo tutkija Salomäki. Hän kuitenkin arvioi, että kirkolla ei silti ole varaa työntää Sleytä kokonaan ulkopuolelle. Salomäen mukaan on vaikea kuvitella, että kirkko suoranaisesti työntäisi mitään herätysliikettä pois piiristään. Herätysliikkeitten kannattajat ja aktiivijäsenet ovat samalla seurakuntien keskeisiä aktiivijäseniä, muistuttaa Salomäki. Viikko sitten yksi evankelisluterilaisen kirkon herätysliikkeistä, Nokia Missio, päätti erota kirkosta. Tutkija ei kuitenkaan näe paljonkaan yhteyttä näiden kahden herätysliikkeen välillä, eikä usko, että Nokia Mission esimerkki vaikuttaisi Sleyn ratkaisuihin. Tampereen piispa Juha Pihkala sanoo, että Sleyllä on kaikki mahdollisuudet toimia kirkon piirissä - ainakin jos naispappeuskysymys saadaan pois tieltä. Pihkala sanoo toivovansa, että myös evankelisuuden johtava siipi lukisi aikojen merkkejä hiukan eri tavalla, palaisi evankelisuuden ilosanomaan ja jättäisi naispappeuskysymyksen Herran haltuun. Pihkalan mukaan evankelisluterilainen kirkko on kuitenkin tässä ratkaisunsa tehnyt, eikä se sitä peruuta. Kiistan aiheet eivät kirkolta lopu Kesäkuussa eläkkeelle jäävä Tampereen piispa Juha Pihkala arvioi, että naispappeutta koskevat kysymykset siirtyvät kirkossa pikku hiljaa syrjään. Hänen mukaansa tavallisista seurakunnista ongelma on hyvää vauhtia katoamassa. Naispappien osuus on tällä hetkellä noin 35 prosenttia ja se kasvaa koko ajan. Pihkalan mukaan ylivoimaisesti suurimmassa osassa seurakuntia ei ole minkäänlaisia ongelmia asian tiimoilta, esimerkiksi Tampereen hiippakunnassa ei ole tällä hetkellä naispappeuden aiheutamia konflikteja. Tosin läheltä liippaa: isoja kiistoja on Pirkanmaalla sijaitsevassa Vammalassa, joka kuuluu kuitenkin Turun hiippakuntaan. Vaikka naispappeuskysymys poistuisi, niin Pihkalan mukaan keskusteluun nousee uusia kysymyksiä, joita joudutaan nyky-yhteiskunnassa ratkomaan. Tutkija Hanna Salomäki odottaa, että seuraava suuri keskustelu nousee suhtautumisesta samaa sukupuolta olevien liittoihin ja näiden siunaamiseen. Myös pappien homoseksuaalisuus puhuttaa. Raamatussa ei ole 2000 -luvun käyttöohjeita

Peruskysymys monissa kiistoissa on Hanna Salomäen mukaan se, miten raamattua tutkitaan. Salomäki sanoo, että raamatun tekstejä voidaan tulkita monella eri tavalla, koska ei raamatussa ole käyttöohjeita 2000-luvun kysymyksiin.

Hän arvioi, että muutaman vuoden sisällä nousee esiin jälleen uusi liike, joka pyrkii nostamaan jonkun nyt sivuun jääneen kysymyksen keskusteluun.

Salomäen mukaan yhteiskunnan epävarmuus ja moraalin murros lisäävät kysyntää herätysliikkeille. Vaikka ihmiset toivovat vapauksia ja haluavat olla yksilöllisiä, niin samaan aikaan haetaan yhteisön tukea ja etsitään taustaryhmää, joka antaisi elämäntapaan liittyviä normeja ja ohjeita.

Lähteet: YLE Uutiset