1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Vuoden 1937 väitöskirjaa ei hylätty juutalaisvastaisin perustein

Helsingin yliopistossa vuonna 1937 arvioitua Israel-Jacob Schurin väitöskirjaa ei hylätty antisemitistisin perustein, kertoo Kotimaa-lehti verkkosivuillaan.

Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto asetti asiantuntijaryhmän selvittämään onko Schurin väitöskirjan arvioinnissa loukattu hyvää tieteellistä käytäntöä.

Tutkija Simo Muir on esittänyt Historiallisessa aikakauskirjassa epäilyn, että Schurin väitöskirjan hylkäämisen puolesta esitetyt argumentit olisivat olleet tieteellisesti kyseenalaisia ja motiiveiltaan juutalaisvastaisia. Myös Espoon piispa Mikko Heikka on vaatinut Schurin maineen palauttamista.

Schurin työtä arvioineen asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Olli Mäenpää toteaa Kotimaa-verkkolehdelle että väitöksen arvioinnista ei löytynyt juutalaisvastaisuutta. Antisemitisemi ei ollut keskustelun aiheuttaja, vaan se oli väitöskirjan tieteellinen laatu.

- Schurin väitöskirja arvioitiin menettelyssä, joka täytti eräitä puutteita lukuun ottamatta väitöskirjan arvioinnin laatuvaatimukset. Väitöskirjasta käytiin aikanaan hyvin vilkas keskustelu ja monipuolinen kritiikki ja myöskin väittelijä osallistui siihen. Siinäkin mielessä se täytti nämä kriteerit, toteaa Mäenpää Kotimaassa.

Mäenpään mukaan väitöskirja ei kuitenkaan täyttänyt sitä minimitasoa, mitä siltä olisi edellytetty.

Antisemitismiväitteet tutkittiin tarkoin Asiantuntijaryhmän puheenjohtajan, Olli Mäenpään, mukaan asiantuntijaryhmä tutki tarkasti väitöskirjan arvioinnin väitettyä juutalaisvastaisuutta. Selvää asenteellisuutta löytyi ainakin yhden tarkastajan tarkastuslausunnosta. Tästä huolimatta ryhmä päätyi tulokseen, että juutalaisvastaisuus ei ollut keskeistä keskustelussa, joka keskittyi väitöskirjan tieteelliseen antiin. Schurin väitöskirja Wesen und Motive der Beschneidung im Licht der Alttestamentlichen Quellen und der Völkerkunde, Ympärileikkauksen olemus ja vaikuttimet Vanhan testamentin lähteiden ja kansatieteen valossa, tarkistettiin vuonna 1937 Helsingin yliopiston historiallis-kieliteteellisessä osastossa.