Kielessä ja rakkaudessa yksinkertainen on kaunista

Vajavaisella kielitaidollakin voi ilmaista jotain hyvin kaunista. Sen todistaa kiinalainen Xiaolu Guo, jonka Pieni punainen sanakirja rakastavaisille (A Concise Chinese-English Dictionary for Lovers) sisältää tukun kielioppivirheitä ja omituisia sanavalintoja, mutta hauskuuttaa ja hurmaa silti.

kulttuuri

Pieni punainen sanakirja rakastavaisille on päiväkirjamuotoinen kuvaus nuoren kiinalaisnaisen Z:n opiskeluvuodesta Lontoossa. Tarinan idea on jokapäiväinen: tyttö tapaa miehen, tyttö rakastuu mieheen ja muuttaa tämän luo, mutta yhteiselo osoittautuukin mutkikkaammaksi kuin englannin kielen opiskelu konsanaan. Sanakirjansa turvin Z kuitenkin taistelee niin arkipulmia kuin kulttuurierojakin vastaan. Jokainen luku kirjassa alkaa uudella päähenkilön oppimalla sanalla, jonka kautta sukelletaan vapauden ja vihannesten, romanssin ja Schengen-alueen maailmaan. Sanakirja ei kuitenkaan selitä kaikkea. Z joutuu pohtimaan Lontoon pahamainessa Hackneyssa muun muassa käsityksiään rakkaudesta ja yhteisöllisyydestä sekä omista juuristaan. Haastava työ suomentajalle Vaikka kirja on kirjoitettu vääränvänkyrällä kielellä, on se käännetty silti yli kymmenessä maassa. Suomessa Ulla Lempinen on selvittänyt haasteen hyvin, kieli kuulostaa "oikein väärältä" ja kirjan rytmi säilyy. - Kustantaja kysyi ensimmäiseksi pystyykö teosta ylipäätään suomentamaan. Vakuutin, että pystyy mutta vaikeaa se on. Tein harvinaisen paljon taustatyötä suomentamisen eteen. Selvitin minkälaisia virheitä ulkosuomalaiset tekevät, mikä logiikka niissä on, kuuntelin heidän puhettaan, luin heidän blogejaan ja haastattelin ulkosuomalaisten opettajaa, suomentaja Lempinen kertoo. Hänen mukaansa tavoitteena oli suomentaa teos niin, että se kuulostaa virheineen aidolta, mutta toisaalta pysyy ymmärrettävänä. Lauseen merkitys ei saanut hämärtyä virheiden vuoksi. Lempinen valikoi ulkosuomalaisten puheesta yleispäteviä erheitä, eikä keskittynyt tietyille vähemmistöille tyypillisiin lapsuksiin. - Esimerkiksi sijapäätteillä on suomenkielessä helppo pelata. Minun oli kuitenkin pidettävä mielessä, että kirja on kokonaisuus ja pitää huoli siitä, että sen kaari toteutuu. Päähenkilö Z:n kieli paranee, kun hän tapaa miehen. Hänen matkustaessa ulkomaille kieli murtuu, mutta loppuratkaisua kohti se jälleen paranee. Lopussa kieli on lähes täydellisestä, suomentaja kuvailee. Suomeen toivotaan omaa maahanmuuttajakirjailijaa Xiaolu Guon idea vajavaisen kielen käytöstä ei ole uusi. Ruotsissa Jonas Hassen Khemirin esikoisromaani Ajatussulttaani aiheutti keskustelua ja ihastusta muutama vuosi sitten rinkebysvenskallaan ja elokuvien maailmassa etnisten vähemmistöjen luova kielitaito on tullut tutuksi. Suomessa ei ole toistaiseksi löytynyt omaa Z:tä tai ajatussulttaania. Otavan kustannuspäällikön Jaana Koistisen mukaan maahanmuuttajat tarjoavat heille harvoin tekstejään. - Ja jos he tarjoavat, niin teksti on usein englanniksi, eikä kyseessä ole kaunokirjallisuus. Uskon, että tämä johtuu siitä, ettei meillä ole niin pitkää maahanmuuttajakulttuuria kuin esimerkiksi Ruotsissa. Tosin kustannusmaailmassa paljon on myös sattumasta kiinni, joten voi olla, ettei siihen kauankaan mene, Koistinen arvelee. Suomentaja Lempinen toivoo, että näin tapahtuisi pian. - Usein maahanmuuttajien kieli on todella loogista ja luovaa. He kehittävät kieltä eteenpäin ja haluavat irrottautua valtakulttuurista ja kielestä, luoda omaa identiteettiä. Sitä kautta syntyy uudenlaista kirjallisuutta, Lempinen arvelee. Hän uskoo Koistisen tavoin, että Suomen nuori maahanmuuttokulttuuri on syynä siihen, ettei meillä vielä ole omia tähtiä. - Varsinkin Ruotsissa ja Saksassa seuraavat sukupolvet ovat aidosti kahden kulttuurin kasvatteja. Heille ulkomaalaiskieli ei hävettävää, vaan pikemminkin voimavara. Toisaalta meillä on nyt murrebuumi, ehkä siinä on kyse hiukan samasta asiasta, Lempinen aprikoi. (siirryt toiseen palveluun)Riikka Lönngren, YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun)