Doomsday on puhdasta roskaa

Uhrinsa zombeiksi muuttava virus pääsee valloilleen Lontoossa, joten petollisen hallituksen täytyy lähettää nuori kaunis taistelukone etsimään parannuskeinoa ihmissyöjäpunkkareiden kansoittamalta ei-kenenkään-maalta. Mukana on myös musta ritari, takaa-ajoja, räjähdyksiä, irtopäitä ja Malcom McDowell. Miten ihmeessä Neil Marshall ei saanut näistä aineksista kokoon mitään vakavasti otettavaa?

Useassa elokuvassa vieraileva tappajavirus on tällä kertaa tuhonnut koko Skotlannin, joka on jätetty oman onnensa nojaan uudelleen rakennetun Hadrianuksen muurin taa. Kun virus 25 vuoden jälkeen palaa, poliisin erikoisjoukkoihin kuuluva Eden Sinclair (Rhona Mitra) johtaa joukon sotilaita salaiselle etsintäretkelle muurin tuolle puolen.

Doomsday alkaa synkkänä. Virus on armoton, armeija on armoton ja hallitus on mätä ja armoton. Menneisyytensä riivaama Eden tekee matkaa pimeyteen kohtaamaan omia demoneitaan ja miljoonien ihmisten henki riippuu lopputuloksesta. Fasismin ja luonnonvalinnan möröt on kaivettu kaapista. Elokuvassa juostaan nopeasti tapahtumien läpi, kunnes tilanne on saatu mahdollisimman uhkaavaksi. Siitä alkava tarina sitten ampuu koko homman yli keskittyen väkivaltaan, huumoriin ja toisiin elokuviin viittaamiseen. Punkkarit - tuo hylätty kansa

Kuten Mad Max -elokuvista tiedetään, maailmanlopun jälkeisessä maailmassa elää enää torakoita ja punkkareita. Joukkion puhetaidot ovat jo taantuneet karjumiseksi, mutta hiustenhoitotuotteita ja bensiiniä ilmeisesti löytyy vielä vuosikymmeniä sivilisaation romahtamisen jälkeenkin. Etsintäpartio saa tietenkin kimppuunsa myös jousimiehiä ja ritareita. Elokuva viittaa sivumennen jonkinlaiseen huligaaninuorison ja umpitaantumuksellisten vanhempien väliseen sukupolvikuiluun, mutta ei vie aihetta eteenpäin. Aiemminkin campia ja kauhua ohjannut Marshall ( Dog Soldiers, The Descent - loukussa) kertoo palanneensa häntä innostaneiden elokuvien pariin. Doomsday onkin jotain kunnianosoituksen ja leikearkiston väliltä.

Koko teos on saanut alkunsa yhdestä ohjaajan keksimästä kohtauksesta, jossa moderni soturi taistelee keskiaikaista ritaria vastaan. Sen ympärille rakennettu elokuva lainaa runsaalla kädellä teemoja, hahmoja ja kokonaisia kohtauksia muista maailmanlopun elokuvista.

Doomsdayssa ei ole tietokoneella luotuja hahmoja ja kaikki vaaralliset temput ja taistelut on teetetty oikeasti stunt-näyttelijöillä. Efektiryhmä ja älyvapaus ovatkin elokuvan läpi kantava parivaljakko, näyttelijätyössä ei sen sijaan ole riemuitsemista ja syy on käsikirjoituksen.

Malcom McDowell pitää hetken otteessaan ennen kuin avaa suunsa ja Bob Hoskins on hauska brittiläisittäin kiroilevana poliisipäällikkönä, mutta kaikilla hahmoilla on vain noin yksi ulottuvuus. Päähenkilöllä se on töröhuulisena julmistelu.

Jos hihattomassa paidassa ja tiukoissa housuissa ryntäilevälle naissoturille laittaisi vielä pyöreät aurinkolasit, saataisiin Tomb Raiderin Lara Croftistavihdoin siedettävä valkokangasversio. Mitra on muuten esittänyt Croftia pelin markkinointitapahtumissa. Pitipä sattua. Tervetullut lisäys maailmanloppugenreen

Viime vuosina Yhdysvaltojen ja Britannian markkinoille on ilmestynyt toinen toistaan armottomampia ihmiskunnan tuhon kuvauksia, ja ne tekevät kauppansa. Sotaa, terrorismia, joukkohysteriaa ja ovien sulkemista epäonnisten massoilta käsitellään raa'asti mutta kömpelösti, yhä useammin nihilismillä ja sietokyvyn koettelulla ylpeillen.

Marshall sen sijaan lyö reilusti läskiksi. Synkkä ihmiskuva leikataan vinolla huumorilla, ohjaaja ei yritä allekirjoittaa mitään filosofiaa ja elokuvan alkumetreille on mahdutettu jopa jokaisen todellisen roskaleffan tunnus: juonen kannalta turha kohtaus, jossa isorintainen nainen yllätetään yläosattomissa.

Älyttömyydessään Doomsday onkin väriläiskä patetiaansa tikahtuvien "vakavien" apokalypsi-elokuvien seassa. Harmi, että filmille ei tarttunut sen terävämpää aikalaiskritiikkiä tai vaihtoehtoisesti ihan oikeaa tarinaa. Doomsdayn Suomen ensi-ilta on 16.5.2008 Katso traileri elokuvan virallisilla sivuilla (siirryt toiseen palveluun) (siirryt toiseen palveluun)Ville Laakso, YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun)