Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa takavarikoidut kirjat on suurelta osin palautettu kirjastoihin

Suomessa sotien jälkeen takavarikoidut kirjat on suurelta osin palautettu kirjastoihin.

kulttuuri

Neuvostoliiton etuja uhkaavat kirjat takavarikoitiin välirauhansopimuksen mukaisesti Suomen kirjastoista vuosina 1944-1946. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin kunnat saivat luvan palauttaa kielletyt niteet kirjastojensa hyllyille. Yksittäisiä teoksia palautellaan kuitenkin edelleen kirjastoihin yksityiskokoelmien kätköistä.

Ylivieskan kirjasto sai vastikään yllättävän kirjapalautuksen, kun kymmenen yli 60 vuotta sitten lainattua kirjaa tuotiin takaisin lainaustiskille. Palautettujen teosten joukossa on muun muassa nahkakantinen Adolf Hitlerin Taisteluni. Kirjat ovat päätyneet 1940-luvulla tehdyn takavarikon myötä silloisen nimismiehen pojalle Erkki Lavoselle. Lavonen palautti kirjat Ylivieskan kirjastoon viime maanantaina. Yhteensä 30 000 kirjaa takavarikoitiin Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm tutki väitöskirjassaan, miksi kirjoja toisen maailmansodan jälkimainingeissa takavarikoitiin. - Suomessa oli venäläinen valvontakomissio, joka valvoi monia asioita. Kielletyt kirjat eivät olleet ihan päällimmäinen valvonnanalainen asia, mutta se kasvoi toki aikamoisiin mittasuhteisiin, Ekholm selittää. Yli 1 600 kirjanimekettä ja kaiken kaikkiaan 30 000 kirjaa poistettiin yleisistä kirjastoista vuosina 1944 - 1946. Poistetut kirjat olivat etupäässä neuvostovastaisia. - Sellaisia kirjoja, jotka kuvastavat Stalinia ja neuvostoyhteiskuntaa varsin illuusiottomasti. Takavarikoitujen opusten joukossa oli esimerkiksi Hitlerin Taisteluni. Lisäksi valikoimista poistettiin sotapropagandaksi luokiteltua suomalaista kirjallisuutta - Waltaria ja nimimerkki Nauticusta sekä tietynlaista parodiakirjallisuutta, esimerkiksi Ollin Vot Iivana, Ekholm luettelee. Kyseenalaiset kirjat sullottiin "myrkkykaappeihin" Kukin suomalainen kirjasto joutui siis 1940-luvun puolivälissä rangaistuksen uhalla poistamaan kyseenalaisia kirjoja hyllyistään. Kirjat takavarikoitiin kirjastojen omiin rautahäkkyrävarastoihin eli niin sanottuihin myrkkykaappeihin. Osa opuksista säilöttiin poliisilaitoksille. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin suurin osa pannaan joutuneista kirjoista kuitenkin palautettiin hyllyihin. - Vuonna 1958 annettiin sitten toisenlainen määräys, eli kirjat sai palauttaa kirjastoihin, lähinnä tutkijoiden ulottuville, Ekholm kertoo. Kirjastoista tai poliisilaitoksilta saattaa vieläkin löytyä takavarikoituja kirjoja Ylivieskaan vastikään palautetut kirjat ovat siis siinä mielessä harvinaisia, että ne ovat päätyneet takavarikon myötä yksityishenkilön kokoelmiin. Kai Ekholm uskoo kuitenkin, että jo aikoja sitten pölyyntyneitä kirjoja tulee putkahtelemaan esiin unohdetuista kätköistä jatkossakin. - Uskoisin, että kirjoja on edelleen omilla teillään, ja niitä saattaa tupsahtaa jostakin laatikosta. Kirjastotkaan eivät aina tunne kaikkea aineistoaan. Toisaalta jonkun poliisilaitoksenkin perukoilta voi edelleen löytyä vastaava laatikko, Ekholm arvelee. Kirjastot ovat yhteiskunnan mikrokosmos Kirjojen takavarikointi tai jopa polttaminen ei ole maailmalla harvinainen ilmiö. Kai Ekholm nimeää vuoden 1933 Berliinin kirjaroviot ikoniseksi näyksi kirjasensuurin historiassa. Tuolloin natsit polttivat kiellettyjä teoksia, ja kokossa roihusi lähinnä juutalaista kirjallisuutta. Ekholmin mukaan vallan vaihtuminen saattaa tietää kirjojen käryä. - Kirjojen historia on aina tulen, lyijyn ja savun historiaa, ja kirjoja on tuhottu ja takavarikoitu kautta aikojen. Yleensä kirjoja sensuroidaan tai takavarikoidaan, kun valta vaihtuu. Silloin kirjastojen hyllyjä siivotaan. Ekholm painottaa, että vaikka lehdistön sensurointi on yleensä vallanpitäjille tärkeämpää kuin kirjojen valvonta, kirjastot ovat aina tietynlainen yhteiskunnan mikrokosmos. - Kun yhteiskuntaa ravistellaan, kirjastotkin joutuvat muuttumaan, Kai Ekholm kiteyttää. Kielletyn kirjan saa lainaan viimeistään viikon sisällä Entä miten tavallinen kirjastonkäyttäjä voisi nyt saada käsiinsä aikoinaan Suomessa takavarikoidun, neuvostovastaisen kirjan? Kai Ekholm korostaa, että takavarikoidut kirjat ovat nyt historiallisia kappaleita muiden joukossa. - Esimerkiksi täällä kansalliskirjastossa sekä suurimmissa maakuntakirjastoissa on varsin hyvä kokoelma. Jos jokin tietty yksittäinen teos kiinnostaa, niin kaukolainaamallahan sen saa lähimmästä kirjastosta. En tiedä, saako esimerkiksi Hitlerin Taisteluni-teosta, mutta aika monet niistä saa varmasti viikon sisällä käsiinsä, Ekholm arvelee.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset