Arvio: Kautokeinon kapina tuo valoa pohjoismaiden pimeään historiaan

Vuonna 1852 tapahtunut Koutokeinon saamelaisten kansannousu on verisin tunnettu yhteenotto Norjan valtion ja maan saamelaisväestön välillä. Kapinasta on vaiettu aina viime vuosiin asti, mutta ohjaaja Nils Gaup on päättänyt muuttaa asian kertaheitolla.

kulttuuri

Koutokeinon saamenkielinen nimi merkitsee puoltamatkaa, mutta Norjan valtion näkökulmasta alue on periferiaa. Vielä enemmän se oli sitä 150 vuotta sitten, jolloin ensimmäiset uudisasukkaat tekivät alueella bisnestä välittämättä tai ymmärtämättä sen enempää alkuperäisasukkaiden elämästä.

Kautokeinon kapina (Kautokeino-opprøret) -elokuvan ohjaaja Nils Gaup on halunnut ohjata kotikylänsä traumasta kertovan elokuvan jo 20 vuoden ajan. Gaupin esikoiselokuva Tiennäyttäjä ( Ofelas, 1987) oli maailman ensimmäinen saamelainen pitkä elokuva ja aikanaan Norjan Oscar-ehdokas. Odottaminen on kannattanut, sillä nyt saamelainen ohjaaja ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Kautokeinon kapina on hieno ja liioittelematon, lähes dokumentaarinen elokuva. Viinapiru tuo maailmanlopun pohjoiseen

Elokuvassa saamelaisyhteisön pahimmat viholliset ovat ruotsalainen kauppias Ruth (Mikael Persbrandt) ja miehissä asuva viinapiru, joka houkuttaa kylän lähistöllä asuvat saamelaiset jättämään perinteiset elinkeinonsa naisten harteille ja verottamaan porotokkaansa ryyppyveloillaan.

Valtiovalta puuttuu peliin vasta sitten, kun vahva poronainen Elen (Anni-Kristiina Juuso) johdattaa saamelaiset pois baaritiskiltä Lars Levi Laestadiuksen hengellisten oppien avulla. Hiljainen kapina herättää huolen kaupankäynnin tyrehtymisestä, minkä seurauksena paikalliset pappi ja nimismies alkavat hitaasti venyttää omia oikeuksiaan.

Vaikka Kautokeinon kapinan aiheina on niinkin muodista pudonneita asioita kuin viinan suurkulutuksen arvosteleminen ja hengellinen herätys, on Gaup onnistunut luomaan kiinnostavan ja piinallisenkin elokuvan siitä, mitä tapahtuu kun markkinat tekevät uuden aluevaltauksen ihmisistä piittaamatta.

Elokuvan paljastama ristiriita on kaikessa karmeudessaankin kutkuttava. Piittaamattoman valtiovallan ylilyönti johtaa tilanteeseen, jossa saamelaiset joko ryhtyvät rikollisiksi tai menettävät perinteisen elinkeinonsa. Poronkasvatuksen loppuminen puolestaan tekisi heidät maksukyvyttömiksi eli toisin sanoen vaihtoehtoina on kaikkien tappio tai saamelaisten tappio.

Kautokeinon kapinan suurin tragedia ja syy siitä vaikenemiseen ovat kuitenkin vielä syvemmällä. Häpeän tahra johtuu ensisijassa siitä, että Koutokeinon saamelaiset itse osallistuivat kapinan tukahduttamiseen. Pienessä yhteisössä aihe on ollut niin arka, että siitä on Pohjois-Norjassa vieläkin vaikea puhua. Maisemat uuteen arvoon

Gaup ei ole lähtenyt kikkailemaan elokuvakerronnan tai visuaalisten hienouksien vipuvarsilla, vaan hän on luottanut itse tarinan kiinnostavuuteen. Ohjaaja onkin nyt todella elementissään.

Kamera viipyy kuvissa pitkään, mutta elokuva pysyy vauhdikkaana loppuun asti. Lapin talvi ja kesä on kuvattu niin, että ne itse kokenutkin mykistyy. Myös kuvat juoksevista porotokista ovat henkeäsalpaavia. Lisäksi Gaupilla on kyky kuvata saamelaista kulttuuria vaivattoman kodikkaasti ja ymmärrettävästi.

Myös näyttelijät suoriutuvat hyvin rooleistaan. Häikäilemätöntä kauppiasta esittävä Mikael Persbrandt tosin vaikuttaa välillä vähän liikaa maneerimaiselta tv-draamahahmolta, mutta saamelaisroolien esittäjät saavat elokuvan elämään kuin tapahtumia seuraisi vierestä. Hienoimman roolisuorituksen tekee kapinajohtaja Eleniä esittävä Suomen-saamelainen näyttelijä Anni-Kristiina Juuso.

Paikoin saamelaiset esitetään elokuvassa turhankin puhtoisina ja norjalaiset liiallisen törkeinä öykkäreinä. Järjestäytyneen yhteiskunnan ja alueella paljon pidempään eläneen kulttuurin yhteentörmäys olisi ollut kuvattavissa vähemmälläkin kärjistämisellä. Silti kyseessä on vain pieni notkahdus loisteliaasti kerrotussa tarinassa.

Kapina jäi puolimatkaan Maailman tragedioiden mittakaavassa Koutokeinon kansannousu oli pieni särö alkutaipaleellaan olevan hyvinvointivaltion yhteiskuntarauhassa. Saamelaisille ja norjalaisille noilla tapahtumilla on kuitenkin ollut suuri merkitys, ja Kautokeinon kapina nousikin keväällä Norjan katsotuimmaksi elokuvaksi.

Myös elokuvan esitykseen Sodankylän elokuvajuhlilla saapui suuri määrä saamelaisyleisöä todistamaan historiallista hetkeä sanan kahdessa merkityksessä.

Saamelaisten asema on parantunut pohjoismaissa vasta viime vuosina. Silti esimerkiksi alkoholismi on yhä ongelma sekä kansan keskuudessa että sitä koskevissa ennakkoluuloissa.

Paitsi historiallisena tietopakettina, Kautokeinon kapina vedonnee yleisöönsä myös laajemmin sisältönsä takia. Suvaitsevaisuus ja alkoholista keskustelu kun eivät liene yhdenkään pohjoismaan perushyveitä. Suomessakin alkoholin suurukulutusta koskeva arvostelu on jostain kumman syystä edelleen tabu. Parhaimmillaan Kautokeinon kapina voikin herättää ajatuksia ja toimia älyllisenä vaihtoehtona saarnaajien jakamien tuomioiden ja täydellisen vaikenemisen välillä. (siirryt toiseen palveluun)Janne Sundqvist, (siirryt toiseen palveluun)YLE Uutiset