Arktisesta tundran sulaminen luultua suurempi metaanipommi

Pohjois-Amerikan arktisen alueen maaperään sitoutuneen orgaanisperäisen hiilen määrä on arvioitu ensimmäisen kerran perusteellisesti. Alaskan yliopiston tutkimuksen mukaan hiiltä on keskimäärin 35 kiloa neliömetrillä, mikä on 60 prosenttia enemmän kuin aiemmin on arvioitu. Jos Euraasian puolella hiilen määrä on arvioitu samalla tavalla liian pieneksi, arktisen alueen odotettavissa oleva lämpeneminen tuottaa ilmakehään oletettua enemmän hiilidioksidia.

luonto

Viidesosa maapallon maa-alueesta sijaitsee arktisella alueella, missä vallitsee ikirouta. Routa ulottuu syvimmillään satoja metrejä maanpinnan alapuolelle. Pintakerros sulaa kesäaikaan ja siinä kasvaa jonkun verran kasvillisuutta. Kasvien kuollessa niiden orgaaninen aines hautautuu maahan, mihin suuri osa sen hiilestä jää kasvijäänteisiin sitoutuneena, koska maaperän hajottajabakteerit eivät roudassa menesty. Kesäajan aktiivisen kerroksen paksuus on enimmillään noin metri.

Ilmastomallien perusteella on arvioitu, että seuraavan sadan vuoden aikana arktisten alueiden keskilämpötila voi nousta jopa kuudella asteella. Se tulee sulattamaan osan roudasta, mutta miten paljon silloin hiiltä vapautuu ilmakehään, ei toistaiseksi tiedetä. Sen arvioimiseksi pitää kuitenkin ensin tietää paljonko hiiltä ikirouta-alueella ylipäänsä on. Tähänastiset arviot ovat perustuneet melko vähiin mittaustuloksiin.

Yhdysvaltalaistutkijat mittasivat orgaanisen hiilen pitoisuutta metrin syvyisessä kerroksessa 139 eri paikassa Pohjois-Amerikan arktisella alueella. Mittauspisteet valittiin mahdollisimman edustavasti erityyppisiltä alueilta soista vuoristoihin.

Keskimäärin orgaanista hiiltä oli 35 kiloa neliömetrillä, mikä koko Pohjois-Amerikan alueelle yleistettynä vastaa noin 100 miljardia tonnia hiiltä. Se on noin kuudesosa tällä hetkellä ilmakehässä hiilidioksidina olevan hiilen määrästä. Koko maapallon maaperään on arvioitu olevan sitoutuneena noin 2 300 miljardia tonnia hiiltä.

Osa arktisen alueen hiilestä tulee varmasti siirtymään joko hiilidioksidina tai metaanina ilmakehään ilmaston lämmetessä. Jos vapautuminen on nopeaa ja voimakasta, se tulee vaikuttamaan voimakkaasti ilmakehän lämpenemiseen entisestään.

Lähteet: Radion tiedeuutiset