Erottamattomat on vahvojen naisten tilinteko

Erottamattomat kertoo hevostilan aikuisten tyttärien välienselvittelystä latautunein kuvin. Syksyisen draaman yllä leijuu uhka jostain vielä kipeämmästä.

viihde

Taru (Tiina Lymi) elää Pohjois-Pohjanmaalla hevosten ympäröimänä. Tilalla asuvat myös puoliso Harri (Jorma Tommila) ja kasvattitytär Ninni (Kaneli Johansson). Tapaturman vuoksi paikalle hälytetään Tarun sisko Eve (Minna Haapkylä), joka on asunut kymmenen vuotta Ruotsissa.

Erottamattomat kerii auki perheen jäsenten siteitä toisiinsa, kotipaikkaansa ja omiin valintoihinsa. Kuohuttavinta varsinkin Tarulle on Ninnin ja tämän biologisen äidin Even välille viriävävä suhde. Taru ja Harri moittivat Eveä siitä, ettei hän ole palannut sukulaistensa luo aiemmin. Sisar puolestaan on katkera, koska häntä ei ole kutsuttu kotiin ja päästetty lapsensa luokse. Dramaattisissa oloissa tapahtunutta välirikkoa osapuolet muistelevat kovin eri tavoin. Kipupisteitä ja tunneryöppyjä

Erottamattomat on ensimmäinen pitkä elokuva ohjaaja Hanna Maylettilta, joka tunnetaan aiemmin dokumenttituotannoista sekä tv-elokuvasta Espoon viimeinen neitsyt. Tässäkin tarinassa on keskiössä murrosikäinen tyttö. Huomion vievät silti karismaattiset Lymi ja Haapkylä, joiden tasavahvat roolisuoritukset kantavat melko viitteellistä juonta kohti huipennustaan. Katkerien siskosten välienselvittely on rytmitetty taitavasti. Even, mustan lampaan, läsnäolo luo jännitteitä, mutta aikuiset välttävät koskemasta avoimiin haavoihin pitämällä jutustelun arkisena. Välillä kauna tai kaipuu kuitenkin purskahtaa pintaan ja katkenneita suhteita rakennetaan pyrähdyksinä uudelleen. Maalauksellista arkea

Syystalvinen lakeus levittyy karuna, vaan näky ei ole lohduton. Harmaalla pihamaalla höyryävä hengitys korostaa pikemminkin tilallisten maanläheistä uutteruutta - jotain hyvin suomalaista. Tuvan kosteuden ja vanhan omakotitalon tunkkaisuuden voi miltei haistaa, eikä tuoksu ole järin romanttinen.

Kamera lipuu tyylikkäästi ja sinervät näyt ovat paikoin unenomaisia. Pieni tarina täyttää suuren valkokankaan.

Kuvien ja musiikin puolesta Erottamattomat tuo ajoittain mieleen Michael Cunninghamin romaaniin perustuvan elokuvan Tunnit. Molemmissa eri ikäiset ja -taustaiset naiset joutuvat vetämään syvään henkeä elämänsä käännekohdissa - ympärillä vellovat tummat vesimassat ja ääniraidan täyttää jousiorkesterin poljento. Jorma Tommilan murahtelema Harri on yksioikoisuudestaan huolimatta kovin merkittävä hahmo tarinan kaikille naisille. "Et sinä mies kuitenkaan ymmärrä" on repliikki, joka tästä kertomuksesta armeliaasti puuttuu. Uhka väreilee ilmassa

Taru voisi menettää paljon: kasvattilapsensa, puolisonsa, vaivoin hankitun oman hevosen ja koko elämäntapansa. Erottamattomat ei ole jännityselokuva, mutta tapahtumien joukkoon on ripoteltu kosolti vihjeitä vaaroista.

Sattuman yhteentuomat sukulaiset ovat vereslihalla ja heitä ympäröi uhka vielä suuremmista tragedioista. Loputkin harmonian rippeet voi tuhota niin hyinen virta, arvaamaton eläin, itsetuhon puuska kuin myös lähimmäinen.

Tapahtumien tulkinta jää katsojalle Nuoren kaupunkilaisen rooleissa tutuksi tullut Tiina Lymi hallitsee valkokangasta äidillisenä hevosnaisena. Minna Haapkylää ei ole puolestaan näin räkäisessä roolissa taidettu nähdä. Jatkettua teini-ikää elävä Eve on ulkomuodoltaan jämähtänyt ikuiseksi Hanoi Rocks -faniksi. Sisarusten taustoja ja heidän tekemiään ratkaisuja ei väännetä rautalangasta. Katsojan mielikuvituksen varaan jäävät myös päätelmät siitä, mihin hahmojen valinnat johtavat elokuvan päätyttyä. Erottamattomien tarina on kuin virttynyt villapusero syysiltana: tulee lämmin olo, vaikka välillä puristaa kurkusta ja repeämistä puhaltaa sisään hyinen tuuli.

Lähteet: Santtu Natri, YLE Uutiset