Ääripäät kuvaavat kustannusalan trendejä

Suomen kustannusyhdistys perustettiin 150 vuotta sitten. Tuolloin kirjoja julkaistiin muutama vuodessa. Puolessatoista vuosisadassa määrä on noussut huikeaan 5 000 uutuusteokseen vuodessa.

kulttuuri

Viime vuosina Suomeen on tullut selkeä jako isojen ja pienten kustantamojen välillä, mikä on tuonut alalle uutta raikkautta. Suomen kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho katsoo alan kehityksen luovan kirjallista rikkautta.

- Pienet pystyvät liikkumaan niissä raoissa, joita isot yleiskustantajat eivät kata. He pystyvät ottamaan oman tarkan viipaleensa, ja se luo kirjoja ja on hyvä asia, Laiho toteaa.

Pienkustantamojen vastapainoksi yksi kustannusalan viimeaikaisista trendeistä on ollut viihde- ja kirjateollisuuden sekä median yhdistyminen ylikansallisiksi yksiköiksi.

Perinteiset kustantamot puolestaan jäävät jonnekin näiden kahden ääripään väliin.

Kustannustoiminta ei ole vielä rajoillaan Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho ei usko kustantamojen olevan vielä äärirajoillaan: - Filosofisesti voidaan ajatella että kirjoja ei ole koskaan liikaa. Tietyssä vaiheessa raja tulee pienelläkin alueella vastaan, mutta vielä ei voi sanoa, että kustantaisimme liikaa kirjoja. Eniten Suomessa myydään tällä hetkellä oppi- ja tietokirjoja. Kaunokirjallisuus kattaa kirjojen kokonaismyynnistä vajaan viidesosan. Kotimaisen proosan osuus myynnistä on tosin kasvanut, mutta ulkomaisen käännöskirjallisuuden laskenut. Lastenkirjoilla sen sijaan menee hyvin. "Yhden miehen viestintäkonsernit" Suomen kustannusyhdistys täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Yhdistystä olivat perustamassa oman aikansa tunnetuimmat kotimaiset kirjailijat, ja se keskittyi alun perin tehostamaan kirjojen jakelua. Suomessa on ollut kustannustoimintaa jo kauemminkin, mutta nimenoman suomenkielistä ja maallista kirjallisuutta ryhdyttiin kustantamaan vasta 1800-luvun puolivälissä. Tuohon aikaan kustantamojen kipupisteenä oli kuljettaminen. Koska kunnollisia maanteitä ei ollut, esimerkiksi oppikirjan matka Helsingistä Pohjanmaalle kesti reteät puoli vuotta. Kustantajat taas olivat oman aikansa moniottelijoita. Kirjailija ja dosentti Kai Häggman kutsuukin 1800-luvun kustantajia yhden miehen viestintäkonserneiksi.

- Kustantajilla oli samalla kirjapaino, kirjakauppa ja vielä sanomalehti. He kirjoittivat siinä samalla kaikki jutut ja keksivät suomenkielen kirjakieltä siinä ohessa, Häggman luonnehtii.

Lähteet: YLE Uutiset