Varkauden kanavien synkkä historia

Lähes 300 nälän runtelemaa kanavanrakentajaa menehtyi 1800-luvun puolivälissä. Raaka työ ja kulkutaudit koituivat monen kohtaloksi.

Ensimmäisen kanavan suunnittelijoille tuli mittavirhe. Kuva: YLE

Harvalle tulee mieleen Varkauden Taipaleen kanavan kohdalla millaisia kyyneleitä on nykyisen kanavan edeltäjää rakennettaessa vuodatettu.

Nälän ja kulkutautien tuomista kovista kohtaloista muistuttaa Varkausmäessä sijaitsevan hautamuistomerkin karu teksti ”Tässä hautausmaassa lepää 281 nälkävuotena 1868 kuollutta vainajaa 51:stä pitäjästä”.

Suomen ensimmäinen sulkukanava valmistui Unnukan ja Haukiveden välille vuonna 1840. Kanavaa jouduttiin laajentamaan jo parikymmentä vuotta myöhemmin.

– Se taisi olla jonkunlainen harjoitustyö. Pitää muistaa, että laivanrakennus oli vasta kehittymässä Suomeen, Varkauden museotoimenjohtaja Hanna-Kaisa Melaranta muistuttaa.

Rakentajia eniten Länsi-Suomesta

Kymmenisen vuotta rakennettu Saimaan kanava tehtiin reilusti suuremmilla aluksille.

Varkauden kanavan laajennustyö 1860-luvun puolivälissä koitui monen rakennusmiehen kohtaloksi. Maata koetteli nälänhätä ja työmaalle palkattiin nälästä kärsiviä kansalaisia.

– Itä-Suomesta rakentajia oli vähän, mutta Pohjanmaalta ja Länsi-Suomesta sitäkin enemmän. Ehkä nälänhätä oli siellä pahempi.

Nälkä, heikentynyt vastustuskyky ja raskas työ olivat monelle ylipääsemätön yhdistelmä.

– Työn on täytynyt olla todella raakaa. Koneita ei ollut. Työkaluina olivat lapio ja hakku ja työ oli kaivamista.

Metsäteollisuuden synty lisäsi uittoa

Varkauden kanavaa jouduttiin laajentamaan seuraavan kerran 1910-luvulla. Varkauteen rakennettiin metsäteollisuutta ja se tarvitsi puuta. Puun uitto vaatii laajempia väyliä.

Nykyisin käytössä oleva Taipaleen kanava valmistui syväväylän kanssa 1967.

Surullisen kohtalon vanhan kanavan, nykyisen kanavan ja maamme ensimmäisen sulkukanavan ääreltä löytyy myös Merenkulkulaitoksen ja Varkauden kaupungin yhdessä ylläpitämä kanavamuseo. Esillä on näyttävä kattaus sisävesiemme kanavista ja vesireiteistä.

Hanna-Kaisa Melarannan ei tarvitse kauaa miettiä vinkkiä, josta museoon tutustuminen kannattaa aloittaa.

– Ehdottomasti vanhalta kanavalta. Sen kivet on aivan uskomattoman kauniisti ladottu. Se on sellainen ylvään vaatimaton.