Kärpässieni vai leppäkerttu?

Se on Helsinki Cupin virallinen pelipallo, joka on herättänyt pirteällä värityksellään hauskoja kommentteja kentän laidalla.

urheilu
Tuomarin pää pallon takana piilossa.
Pena Rekiranta

Turnausviikko lähestyy jo loppuaan. Kisajärjestelyt ovat sujuneet mallikkaasti ja yleisöä on ollut paikalla todella paljon. Kentän laidalla on koettu monenlaisia hetkiä.

Vanhempien pelit ovat kovin erilaisia, kun pienempien pelit. Kenttä on isompi ja pelaajia on enemmän. Vauhti on välillä rajua ja aina välillä täytyy muistuttaa itselleen, että jalkapallo on paitsi taitolaji myös erittäin fyysinen peli. Eli kolhuja tulee.

Peleissä on nähty taidokasta pallonhallintaa yksilötasolla ja hienoja hyökkäyksiä loistavan joukkuepelaamisen ansiosta. Pienempien peleissä on hienoa nähdä, miten paljon pojat ovat kehittyneet viimeisen vuoden aikana ja hitsautuneet hienoksi pelaavaksi joukkueeksi. Heillä on hyvä yhteishenki, joka näkyy myös kentän laidalle.

Meidän perheen päivät ovat rytmittyneet tällä viikolla poikien peliaikataulujen mukaisesti. Neljän pelin päivävauhdissa ehtii juuri ja juuri käymään kaupassa, tekemään ruokaa ja laittamaan pyykkikoneen päälle. Koira ihmettelee kotona, kun perhe tulee ja menee koko ajan edestakaisin, mutta kukaan ei lähde hänen kanssaan pitkälle lenkille tai uimaan.

Aina iltaisin haetaan vastauksia kysymyksiin: Mihin aikaan on huomiset pelit? Millä kentillä ne pelataan? Miten järjestetään kuljetukset, jos poikien pelejä on päällekkäisinä ajankohtina eri kentillä? Toki illalla tarkistetaan nettisivuilta lohkojen tilanteet ja spekuloidaan pelien tuloksia.

Jälkimmäinen on vanhempien illan viihdettä. Pojille muistutetaan aina, että pelit pelataan yksi kerrallaan, eikä vielä mietitä mahdollisia tulevia pelejä.

Futisäitinä rohkenen sanoa jotakin vanhempien ikäluokkien uudesta sarjasysteemistä. Uusi eliittilohkomalli on hyvä ja se on saanut kovasti kiitosta. Sen avulla joukkueet ovat saaneet pelata tasaisempia pelejä heti turnauksen alusta lähtien.

Kovasti haikeana katselin eilen Pallokentällä, kun pienet nappulafutaajat pelasivat iltapäivän pelejä. Siitä se kaikki meidänkin perheessä on alkanut. Nyt pojat pelaavat tavoitteellisesti omissa joukkueissaan, mutta halu pelata on edelleen yhtä aitoa ja innostunutta kuin harrastuksen alkumetreillä.

Toivotan kaikille jatkopeleihin päässeille joukkueille onnea! Erityiset onnentoivotukset lähetän Käpylän Pallon jatkoon päässeille joukkueille. Muistakaa TSEMPATA loppuun asti ja älkää unohtako, että pallo on pyöreä. Peleissä voi tapahtua mitä tahansa ja kaikki on mahdollista!

Niille, joiden pelit ovat jo päättyneet, toivotan oikein mukavia kesälomapäiviä!

Jutta Petäjä, kirjoittaja on äiti ja KäPan kannattaja

Muut kolumnit:

Minttu Alajuuma: Missä mini-Messit ja pikku-Riberyt piileksivät? Minttu Alajuuma: Kun futis laittaa aikataulut uusiksi Jutta Petäjä: Mistä tuntee pienen jalkapalloilijan?