Kylänraitti johdattaa viikinkiajan hautakalmistolta uhrikiville

Untamalan kylässä voi bongata kulttuurisesti arvokkaita hyötykasveja. Muinainen hautakalmisto puolestaan houkuttaa arkeologiasta kiinnostuneita. Kylänraitti kulkee talonpoikaismuseon kautta kirkolle ja 1800-luvulla rakennettuun kylätalo Ventolaan.

Untamala, Seinäjoki
Untamalan kylänraitti
Untamalan kylänraitin muoto on peräisin Keskiajalta. Sarkajaon yhteydessä asumukset rakennettiin nauhamaisiksi rykelmiksi peltojen ja laidunmaiden reunamille.YLE / Minna Isotalo

Museoviraston ylläpitämän maisemanhoitoryhmän työn tuloksena monet jo katoamassa olevat vanhat hyötykasvit kokoistavat Laitilan Untamalan arkeologiakeskuksen ympäristössä.

Kulttuuri -ja luontopolun varrella viihtyvät muun muassa Tummatulikukka, Kangasajuruoho sekä Jänönapila.

Ihmisen muinoin mukanaan tuomista hyötykasveista eli arkeofyyteistä on tummatulikukkaa käytetty muun muassa tupakan korvikkeena. Kangasajuruohosta on puolestaan haettu helpotusta ilmavaivoihin ja Jänönapilaa on käytetty haavojen hoitoon jo rautakaudella, kertoo museonhoitaja Terhi Puustelli.

- Tehomaatalous sekä ahojen ja niittyjen metsittyminen ovat pitkälti hävittäneet monien kukkalajien luontaiset elinympäristöt. Kukkalajien katoamisella on vaikutusta myös perhoslajien levinneisyyteen, tietyt perhoset kun viihtyvät vain tietynlaisten kasvilajien läheisyydessä, Puustelli lisää.

Muinainen mahtikylä kiinnostaa matkailijoita

Untamalan kulttuuripolku tarjoaa matkailijoille monenlaista nähtävää ja koettavaa.

- Untamala on ollut Keskiajalla Varsinais-Suomen suurin ja mahtavin kylä. Se kuuluukin Suomen arvokkaimpiin kulttuurimaisemiin.

Arkeologiakeskuksen ohella voi historian siipien havinaa kuulla aidossa 1700-luvun maalaistalossa sijaitsevassa talonpoikaismuseossa sekä sen idyllisessä pihapiirissä. Myös Untamalan punainen puukirkko on vierailun arvoinen.

Kirkkomaalta löytyy myös Suomen ensimmäinen hautamuistomerkki, Kalevan pojan viikatteentikku. Vanha taru kertoo jättiläisen kimpaantuneen vaimolleen, ja viskanneen kiukuspäissään viikatteestaan tikun Eurasta aina Untamalaan saakka.

Kyläkahvila Ventolassa työskentelevän Kirsti Vuorelan mielestä arkeologiakeskus on tärkeä Untamalan kylälle.

- Se tarjoaa monenlaista ohjelmaa luennoista yleisökaivauksiin. Keskus on tuonut kylään paljon uusia matkailijoita ja muinaisuudesta kiinnostuneita henkilöitä.

- Kulttuuri -ja luontopolulla voi liikkua hyvin myös ilman opasta. Reitti on noin 2,5 km pitkä ja sen varrelle on sijoitettu historiallista tietoa sisältäviä kylttejä. Kasveja voi tunnistaa museolta saatavien opaskorttien avulla, selvittää museonhoitaja Puustelli.

Viikinkien viimeisiltä leposijoilta uhrikiville

Untamalan kylä eteläpuolella kohoaa loiva kumpare, joka on monen vainajan viimeinen leposija.

Museonhoitaja Terhi Puustellin mukaan Untamala on asutettu jo ajanlaskun alkaessa. Kalmistokumpareen haudoissa tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteella on todettu varhaisimpien hautojen olevan rautakaudelta, kansainvaellusajalta (n. 450 - 500 jaa).

Osaan kalmiston haudoista on laitettu poltettuja vainajia. Hautalöytöjen perusteella vainajien joukossa on ollut Pohjanlahden toiselta puolelta saapunutta väkeä, kenties viikinkejä. Polttokalmistot olivat yleisiä viikinkiajalla (800 - 1050 jaa).

Arkeologiakeskuksen toimesta on järjestetty Laitilan Kodjalan Vainionmäellä yleisölle avoimia tutkimuskaivauksia vuodesta 2003 alkaen. Kaivauskohde on pääosin juuri viikinkiaikaan ajoittuva polttokalmisto.

Terhi Puustelli kertoo kaivausten olleen suosittuja, ja löydösten varsin runsaita. Tänä kesänä on tehty solkien, helmien ja keramiikan lisäksi hieman harvinaisempi aselöytö, nimittäin keihäänkärki.

Hautaesineistön ja hautaustavan perusteella voidaan analysoida hautauskulttuurin muutoksia sekä aikansa uskonnollista maailmaa.

- Kristinuskon tultua haudasta saattaa löytyä tarve-esineiden lisäksi vaikkapa risti tai krusifiksi. Pikkuhiljaa kristinuskon noustessa valtakunnan viralliseksi uskonnoksi loppui vainajille tärkeiden esineiden laittaminen hautoihin.

Aivan 8-tien kupeessa sijaitsee kivi, johon on kaiverrettu lovia. Rautakaudelta peräisin olevaan uhrikiveen hakatuista kupeista löytyy matkailijoiden uhrilahjoja, viiden sentin kolikoita.

Ennen kuppeihin laitettiin muun muassa maitoa tai viljaa. Itä-Suomessa uhrattiin teurasjätteitä hyvän karjaonnen toivossa vielä 1900-luvun puolella, tietää museonhoitaja Puustelli.

Lähteet: YLE Turku / Minna Isotalo