My Fair Lady saapuu Kotkaan

Kaupunginteatterin alkava kausi tarjoaa sekä vakavaa että viihteellistä draamaa. Lapsia ja nuoriakaan ei ole unohdettu.

teatteritaide
Anna Lipponen (Eliza Doolittle) ja Kari Arffman (Henry Higgins).
Anna Lipponen (Eliza Doolittle) ja Kari Arffman (Henry Higgins)Paula Penttilä

Kotkan kaupunginteatterin johtaja Ilkka Laasonen kuvailee alkavan syksyn ohjelmistoa runsaudensarveksi. Luvassa on teatteria niin nuorille kuin vanhemmillekin, sekä kotimaista että ulkomaista draamaa.

Syksy alkaa My Fair Lady -musikaalilla, jolta teatterinjohtaja odottaa paljon.

- Odotan ensisijaisesti hienoa taideteosta. Siinä on hyvät tekijät ja se on yksi maailman parhaista musikaaleista. Se, miten se vetää katsojia, riippuu sitten siitä millainen siitä tulee. Hyvältä näyttää, Laasonen arvioi.

Alkava kausi on Laasosen ensimmäinen ehjä kausi teatterinjohtajana. Hän itse joutuu saman tien tulikokeeseen ravintola Kairossa, jossa nähdään teatterinjohtajan oma ohjaus, Esko Janhusen tekstistä sovitettu Kirkan lahje.

- Siellä nähdään sitten se puoli. Katsojat voivat tuomita tai antaa armahduksen teatterinjohtajalle. Siitä näyttää tulevan lennokas juttu. Mukana on paljon Kirkan hyvää musiikkia.

Nuorille suunnattu teatteri on iso haaste

Ohjelmistossa on huomioitu aiempaa paremmin myös lapset ja nuoret. Laasosen mukaan läheskään kaikki eivät voi tehdä teatteria nuorille, koska ei ole tarpeeksi nuoria näyttelijöitä. Monet myös pelkäävät, ettei nuoria kiinnosta tulla teatteriin.

- Nuorille ja lapsille esittäminen ei ole koskaan mikään rahasampo, mutta sen muu merkitys on paljon tärkeämpi. He ovat ihan samanlaisia kansalaisia kuin aikuisetkin, he ansaitsevat teatterinsa.

Kotkan kaupunginteatterin kotikirjailijana aloittaa Emmi Pöyhönen. Kantaesitys tulee vuonna 2011. Laasonen lataa kotikirjailijaan paljon odotuksia.

- Toivon, että näytelmät syntyvät tästä maaperästä ja että teatteri saa omaa näytelmätuotantoa. Oma tuotanto on hirveän tärkeätä, siinä tehdään samalla iso palvelus suomalaiselle näytelmäkirjallisuudelle.

Laasonen näkee teatterin yhteiskunnallista keskustelua herättävänä laitoksena, joka tarjoaa korkeatasoista viihdettä.

- Teatteri kurkottuu omien seiniensä ulopuolelle. Se on kaupunkilaisten olohuone tai tori, joka on mukana arjessa tavalla tai toisella. Sinne he voivat tulla kuuntelemaan tarinoita, joilla on jotain sanottavaa.

Lähteet: YLE Kymenlaakso