Uusi kielilaki huolestuttaa Viron kulttuuriväkeä

Viro itsenäistyi uudelleen tasan 18 vuotta sitten. Tänä aikana viron kieli on vakiintunut maan ainoaksi virallisena kielenä. Nyt säädetään uutta, aiempaa tiukempaa kielilakia – muun muassa kirjailijat pelkäävät sen rajoittavan sanan- ja ilmaisunvapautta.

kulttuuri

Kun Viro itsenäistyi 20. elokuuta 1991, oli venäjän kieli voimissaan. Mutta pian Viroon säädettiin uusi kielilaki, ja nyt sen vaikutusta voidaan arvioida. Venäjänkielisiä kylttejä ei juuri näe, ja toreilla tuotteiden nimet hintalapuissa ovat vain vironkielisiä, vaikka maan asukkaista noin kolmannes puhuu äidinkielenään venäjää.

Viron kieltä uhkaa nyt uusi vaara. Jaak Viller, Kieliosaston johtaja Viron opetus- ja tiedeministeriöstä toteaa, että vierasperäiset sanat ja nimet häiritsevät yhä enemmän julkisuudessa. Niitä ovat esimerkiksi "plaza", "lounge" ja "cafe". Virolainen kuluttaja ei välttämättä tiedä, mitä lounge-kyltillä varustetun oven takana odottaa.

- Kehitys on johtanut niin pitkälle, että on saatava muutos aikaan, Viller toteaa.

Viro näyttää parissakymmenessä vuodessa nujertaneen "venäjän kielen vaaran" tiukalla kielilailla, jonka noudattamista valvoo oikea kielipoliisi: kielen tarkastusvirasto, keeleinspektsioon. Kielilain vaikutukset näkyvät nyt selvästi virolaisessa katukuvassa.

- Kielilaki paransi viron kielen asemaa. Viron kieli syrjäytti yhteiskunnallisessa elämässä välillä hallitsevaan asemaan nousseen venäjän kielen, sanoo Viron kieli-instituutin johtaja Urmas Sutrop.

Uutta kielilakia pidetään sananvapauden rajoittajana

Uuden kielilakiesityksen vastaaotto on kuitenkin ollut myrskyisä. Uusi lakiesitys on tehty englantilaisperäisten sanojen vyöryn toppuuttelemiseksi.

Esimerkiksi useat toimittajat ja kirjailijat ovat olleet suorastaan raivoissaan luettuaan lakiluonnoksen. Sitä pidetään barbaarisena terrorismina, sananvapauden rajoittajana ja sensuurin avaimena.

Ministeriön kieliosaston johtaja Jaak Viller sanoo, että juuri lehdistön kieltä pidetään yleisesti suurena ongelmana. Lapset ottavat lehdistä käyttöön sanontoja, jotka sitten jäävät kieleen pysyvästi.

Sakko saattaa ropsahtaa myös median edustajille

Uudessa lakiesityksessä on tilanteen korjaamiseksi löydetty vanha lääke – sakot. Jos kirjoittaja ei varoituksesta huolimatta paranna kielenkäyttöään, ropsahtaa hänelle jopa 200 päiväsakkoa. Lisäksi huonolle kielenkäytölle foorumin tarjonnut lehdenkustantaja, radiokanava vai tv-yhtiö saa omat sakkonsa.

- Se on mielestäni täysin typerää, toteaa kirjailija ja kielitieteilijä Jaan Kaplinski kielilakiesityksestä.

Kaplinski on yksi niistä luovista kirjoittajista, joiden tekstejä uhkaa peukalointi ennen kuin ne julkaistaan lehdissä. Sanoma- ja aikakauslehtien palveluksessa on tekstin käsittelijöitä, joiden tehtävänä tulee näillä näkymin olemaan tekstien muuttaminen kirjakieliseksi.

Kaplinski on jo päättänyt, mitä hän tekee, jos näin tapahtuu.

- Olen sanonut, että jos tämä toteutuu, lopetan kirjoittamisen viron kielellä, hän toteaa napakasti.

Ministeriön osastopäällikkö Jaak Viller muistuttaa, että kyseessä on vasta lakiluonnos. Lakia saatetaan vielä muuttaa ennen kuin esitys lähtee parlamentin hyväksyttäväksi. Kirjailija Jaan Kaplinski ei kuitenkaan usko olennaisten muutosten olevan enää mahdollisia. Lakia ovat laatimassa hänen mukaansa lähinnä kielitieteen alalla epäpätevät henkilöt.

"Kieltä ei pitäisi ohjata pakolla"

Kirjailija-kielitieteilijä Kaplinski ihmettelee sitä, että kielen kehitystä pyritään ohjaamaan pakolla.

- Esimerkiksi ulkomaisten lainojen uiminen eri kieliin on väistämätöntä. Lainasanoille voi keksiä vironkielisiä vastineita, mutta yleensä ne ovat todella huonoja vaihtoehtoja.

Kaplinskin mielestä tilanne Suomessa on joka tapauksessa paljon parempi kuin Virossa. Hän painottaa, että Suomessa voidaan puhua vapaasti – jopa presidentin annetaan puhua puhekieltä, mikä olisi Virossa täysi mahdottomuus.

- Myös venäjän kielessä on mielestäni säilytetty luovuus, vaikka esimerkiksi dekkareissa käytetään raakojakin ilmauksia. Tärkeintä olisi, että kielessä säilyisi nimenomaan luovuus ja elävä henki, Kaplinski sanoo painokkaasti.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Risto Vuorinen