1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Liian monta haaraa rakkauden talossa

Kotimaisen elokuvasyksyn aloittaa Mika Kaurismäen tragikoominen kertomus parisuhteesta eroamisen vaikeudesta. Farssia ja rikosgenreä sekoittava Haarautuvan rakkauden talo ammentaa liian monista aineksista vain hetkittäin huvittavan ihmissuhdesopan.

kulttuuri
Jami Granström

Elokuvan lähtöasetelma on komedialle lupaava: toisiinsa kyllästynyt pariskunta aikoo erota sivistyneesti sovussa. Eroa tehdään näyttävissä puitteissa, hyvin toimeentulevan pariskunnan lukaalissa Helsingin Kuusisaaressa. Juhani (Hannu-Pekka Björkman) on kunnallisella puolella työskentelevä perheterapeutti, Tuula (Elina Knihtilä) yksityisellä puolella uraa luonut yritysvalmentaja. Tukevasti 30 ikävuoden ylittänyt pariskunta on lapseton ja heidän yhteinen elämä kilpistynyt keskinäiseksi nälvimiseksi. Ollaan muodikkaasti väljähtyneen parisuhteen tilassa, jota monet kotimaiset fiktiot ovat viime vuosina ruotineet.

Sopuisuuden nimissä Juhani ja Tuula laativat kirjalliset säännöt eroajaksi, kunnes talo saadaan myytyä ja osapuolet voivat muuttaa eri osoitteisiin. Juhani rikkoo ensimmäistä sääntöä tuomalla yökerhosta toisen naisen pariskunnan yhteiseen kotiin. Erokierre saa vauhtia, kun Tuula kutsuu kostoksi kylään yhden illan hairahduksensa, ja Juhanin valmistautuessa seuraavaan siirtoon ovat suhdesodan asetelmat valmiina. Rakentavat keskustelut saavat jäädä, kun elokuvan pääpari alkaa osoittaa tunteita toisiaan kohtaan toden teolla. Toinen on saatava murtumaan ja luovuttamaan talo keinolla millä hyvänsä.

Toisin kuin monissa viimeaikaisissa parisuhdekuvauksissa, kääntävät Juhani ja Tuula kaiken energiansa toisiinsa sen sijaan että lähtisivät etsimään onnea suhteen ulkopuolelta. Yhtäkkiä pettäminen onkin pahempi asia kuin vuosia jatkunut pihtaaminen ja sotatantereen kulisseja pidetään pystyssä, jotteivät kotiasiat leviäisi naapurustoon. Pariskunnan tunteet leiskuvat, salamat ja ehkä hieman Amorin nuoletkin lentävät niin, että osumia saavat myös sivulliset.

Porvariston hillitön charmi

Haarautuvan rakkauden talon Helsingissä kukkii kansainvälinen rikollisuus. Kaupungissa käytävää ihmiskauppaa johdetaan Virosta käsin ja paikallisella punttisalillakin meno on sen verran uhkaavaa, että jokin laiton nappikauppa sielläkin on käynnissä. Tällaisen gangsterimeiningin kuvaajana Mika Kaurismäki on onnistunut suomalaisittain uskottavasti ( Helsinki-Napoli All Night Long, 1987), mutta ihmissuhdekomediaan ankaran alamaailman kuvaus ei oikein istu. Rikolliset ainekset sekoittavat suhdesoppaa entisestään, kun parittajapomosta paljastuvat äidilliset piirteet, taparikollinen osoittautuu hyväksi isäksi ja prostituoitukin on oikeastaan ihan kiva tyttöystävä.

Elokuva esittää rikollisen elämän romantisoidussa valossa, lain pykäliin hieman löyhämielisemmin suhtautuvilla kun tuntuvat ihmissuhteetkin onnistuvan luontevammin kuin perheterapeutilta ja yritysvalmentajalta konsanaan. Samalla irvaillaan keskiluokkaiselle, silitetyn siistille elämänmenolle, jossa likaiset asiat lakaistaan maton alle ja vaietaan kuoliaaksi. Kun tällaisen keskiluokkaisen pariskunnan sanaisa arkku ponnahtaa auki ja ikävät asiat nostetaan pöydälle, niin alkaa tapahtua.

Hannu-Pekka Björkmanin ja Elina Knihtilän taisteluparissa on tunnetta ja tappuraa. Ylipainoinen kuntatyöntekijä ja yksityisellä puolella uraa luonut bisnesnainen ovat dynaaminen pari, jonka vihanpidossa on hetkittäin piinaavaan inhimillisiä ja tunnistettavia piirteitä. Niin aidoilta purkaukset hetkittäin tuntuvat, että väkisinkin alkaa miettiä mikä pariskunnan on pitänyt yhdessä kymmenen vuotta. Se paljastuu viimeistään elokuvan lopussa, ellei se jo alusta alkaen ole ilmeistä.

Yhteistä hiekkalaatikkoa jakaessa Juhani ja Tuula tulevat kutsuneeksi taloon ja sen liepeille väkeä kuin sirkukseen ja juonenkäänteet saavat yhä karnevalistisempia piirteitä. Huonekaluja jaetaan moottorisahalla ja erokinkereihin ennättävät niin poliisi kuin palokunta. Lukuisissa sivuosissa nähdään tunnettuja ja muutama vähän tuntemattomampi näyttelijä, joiden karikatyyrisissä rooleissa todistellaan maksiimeja miehestä, naisesta ja heidän välisestä suhteesta. Tommi Erosen kireäfarkkuinen naisasiamies Pekka patistelee Juhania naiskentelun iloiselle tielle ja sutenöörinä toimiva karkea Wolffi (Antti Reini) koettaa koulua velipuolesta jälleen miestä isolla alkukirjaimella.

Miehistä ja vähän naisistakin

Mika Kaurismäen elokuva perustuu Petri Karran romaaniin Haarautuvan rakkauden talo (2008). Miehet ovat tehneet yhteistyötä jo Kaurismäen edellisen ohjaustyössä, Kolme viisasta miestä (2008), jossa kolme nuoruudenystävää tapaa sattumalta joulunaikaan ja vaihtaa kuulumisia karaokebaarissa.

Siinä missä Kolme viisasta miestä onnistui kuvaamaan suomalaista miestä kaikessa inhimillisyydessään, puutteineen ja paheineen, yrittää Haarautuvan rakkauden talo valottaa myös naisen näkökulmaa. Elokuvan nainen on parisuhteessaan pettynyt uranainen, taloudellisesti miestään menestyvämpi. Näitä annettuja ominaisuuksia Elina Knihtilä tulkitsee uskottavasti, mutta ehkä Tuulan hahmossa olisi enemmän nyansseja, jos elokuvan tekijöillä olisi naisen olemuksesta yhtä syvällinen ymmärrys kuin miehestä.

Jos säyseä Juhani pystyy väkivaltaisiin ja tuhoaviin tekoihin, pitäisi aikuisesta Tuulasta löytyä myös herkempi ja haavoittuvampi puoli

.

Sukupuolten välinen sota kilpistyy asemasodaksi, jossa toisen tekemisiä väijytään ja niihin vastataan miten kipeimmin kyetään. Vihanpidon ja taiston alta paljastuu vähitellen parisuhteen vakavampiakin puolia, seksin loppuminen ja salaa tehty abortti.

Haarautuvan rakkauden talo tarjoilee useita paikkoja naurulle, mutta välttää kaikkein ilmeisimmät karikot. Elokuvan komiikka on sekoitus yliampuvaa fyysistä kohellusta ja nasevia repliikkejä sekä tragikoomista, väkivallan ja seksin ryydittämää aikuista huumoria. Huvittavinta lienee kuitenkin henkilöhahmojen tunnistettavuus: kamalia asioita sanotaan ja tehdään, silti ollaan inhimillisiä ja koetetaan vain pärjätä.

Mutta suurin niistä on..

Haarautuvan rakkauden talon ainekset jäävät hyödyntämättä, kun toisiinsa risteäviä henkilöitä ja heidän tarinoitaan on liian monta. Juonesta riittäisi materiaalia vaikka television kausisarjaksi ja ihmissuhteista kreikkalaiseen tragediaan, kun lähes kaikki henkilöt paljastuvat elokuvan mittaan toistensa sukulaisiksi.

Mika Kaurismäki on saanut elokuvaansa sivuosiin nimekkään näyttelijäkaartin, joka suoriutuu annetuista rooleista ammattimaisesti, mutta jättämättä katsojaan sen suurempia tunnejälkiä. Elokuvan monet sivuhahmot jäävät irrallisiksi karikatyyreiksi. Esimerkiksi Irina Björklundin Marjut, Tuulan paras ystävä, ilmaantuu tarinaan kesken kaiken ilman pohjustusta ja jää kummallisen karikatyyrimaiseksi, viiniä lipittäväksi lipeväksi kobraksi.

Keskeisin henkilöiden tekemisiä motivoiva tekijä on se ärrällä alkava sana, jota ah niin monet elokuvat olivat käsitelleet jo silloin, kun Haarautuvan rakkauden talon tekijät olivat vain pilkkeenä heidän vanhempiensa silmäkulmissa.

Rakkaudesta ei vain tässäkään elokuvassa onnistuta lausumaan mitään omaperäistä ja kuolematonta. Sen tietymättömien teiden edessä ovat voimattomia niin perheterapeutti kuin ammattirikollinen, eikä elokuvan tekijöilläkään tunnu olevan sitä motivoivampaa loppuratkaisua elokuvalle.

Lähteet: Saija Kivimäki / YLE Uutiset

Lue seuraavaksi