Kuinkas kävikään: Sotalentokone Junkers päätyi turistinähtävyydeksi

Venäläisten hävittäjien alas ampuma kuljetuskone kuohutti tunteita 1960-luvulla Inarissa. Muddusjärven pohjasta löydetystä hylystä suunniteltiin jopa kahvilaa. Hylky päätyi kuitenkin oululaiselle romuttamolle.

Kotimaa
Junkers-lentokoneen perä
Junkers-lentokoneen perä ivalolaisen huonekaluliikkeen pihalla.Vesa Toppari / YLE

Jatkosodan lopulla Inarin Muddusjärveen pudonnut saksalainen sotalentokone puhutti 1960-luvulla. Lentokoneen hylystä jopa kiisteltiin aikoinaan. Hylyn kohtaloksi koitui kuitenkin lopulta oululainen romuttamo.

Junkers JU-52 -tyyppinen kuljetuskone oli kohtuullisen hyvin säilynyt. Venäläishävittäjät olivat ampuneet kuljetuskoneen alas jatkosodan lopulla.

Hylky tarttui uistimeen

Junkersin hylky löytyi vuonna 1958, kun se tarttui vaajakoskelaisen kalastajan uistimeen. Lentokone saatiin nostettua järvenpohjasta kuitenkin vasta vuonna 1963.

Hylyn nostaminen oli vaarallinen operaatio, sillä koneen ohjaamoon oli asetettu panoksia. Sukeltajat saivat tietää panoksista vasta jälkeenpäin ja tonkivat konetta autuaan tietämättöminä.

Toivo Sieppi oli 15-vuotiaana poikana seuraamassa, kun Junkers hinattiin järvenpohjasta rantaan. Lentokoneen nostaminen oli 1960-luvun inarilaisille suuri tapahtuma.

- Kyllähän tässä porukkaa oli, uteliaita. Poliisitkin olivat saapuneet Ivalosta seuraamaan tapahtumaa. He tosin lähtivät paikalta, kun näkivät ettei hylyssä ole salaisuuksia, muistelee Sieppi vuosikymmeniä myöhemmin Muddusjärven rannalla.

Koneesta löytyi taskulamppuja

Koneesta ei löytynyt suuria aarteita - jotain jäi kuitenkin nuoren miehen mieleen.

- Romuahan siellä sisällä oli. Se on jäänyt mieleen, että siellä sisällä oli dynamotaskulamppuja. Niihin syttyi vielä himmeä valo, kertoo Sieppi.

Aluksi hylyn omistusoikeudesta jopa kiisteltiin. Konetta oli tutkimassa kaksi sukellusryhmää. Lopulta Junkers päätyi nostamisessa mukana olleelle miehelle. Kauppaan kuului myös Junkersin bensat, joilla ostaja ajali pitkän aikaa.

Maantien varressa myyntiä odottaneesta hylystä ehdittiin viedä useita osia. Siksi Junkers päätyi lopulta romuttajalle Ouluun. Koneen osia on nähty myöhemmin Inarissa ja Lomakylä Lapponiassa.

Perä virui järvessä vuosikymmeniä

Junkers oli järveen pudotessaan haljennut kahtia heti siipien takaa. Hylyn peräosa jäi järvenpohjaan vielä moneksi vuosikymmeneksi. Peräosa nostettiin Muddusjärvestä vasta 2000-luvun alkupuolella.

Aki Romakkaniemi oli nostamassa Junkersin peräosaa. Romakkaniemen kiinnostus sotalentokoneisiin heräsi jo lapsuudessa, sillä hän asui sanojensa mukaan ikään kuin sotahistorian keskellä.

- Noin kymmenen vuotta sitten tehtiin ensimmäiset havainnot Junkersin peräosasta. Havainnot varmistettiin sitten sukeltamalla. Sotamuseo näytti meille vihreää valoa ja tapaninpäivänä 2003 suoritettiin viimeinen lento tänne Ivaloon, kuvailee Romakkaniemi Junkersin peräosan nostoa.

Perä japanilaisturistien ihmettelyn kohteena

Nyt Junkersin peräosa seisoo ivalolaisen huonekaluliikkeen pihalla. Perää ovat käyneet katselemassa jopa japanilaiset turistit.

- Silloin, kun toimme hylyn kuorma-auton lavalla, niin Inarissa oli japanilaisia turistibussissa. Se turistibussi oli heti seuraavana päivänä täällä pyrstön ympärillä kuvaamassa, kertoo Romakkaniemi.

Lapin sotahistoriallinen seura toivoo, että peräosa voisi jäädä pohjoiseen.

Lähteet: YLE Uutiset