1. yle.fi
  2. Uutiset

Lepakot viihtyvät kaupungeissakin

Yöaikaan lentelevä lepakko saattaa herättää pelkoa etenkin silloin, jos eläintä ei ole koskaan kunnolla nähnyt. Tutkijan mukaan pelkoon ei ole syytä, sillä lepakko on vain nisäkäs muiden joukossa.

lepakot
AP Graphics Bank

Lepakoita harvemmin näkyy kaupunkien keskusta-alueilla. Silti esimerkiksi Tampereen keskustan puistoissa ja lähimetsiköissä asustaa satoja lepakoita.

- Varsinkin syksyn pimetessä lepakot voivat tulla puistoista ihan kaduille ja katulamppujen valoon saalistamaan valoissa pyöriviä yöperhosia, kertoo lepakkotutkija Olli Haukkovaara.

Lepakoita tavataan toisinaan myös sisätiloissa, ja esimerkiksi viime viikolla Tampereen keskustassa sijaitsevista toimistotiloista löydettiin siivekäs yöeläin keskellä kirkasta päivää. Sisätiloissa lepakko saattaa herättää pelkoa etenkin nyt, kun hiljattain Suomessa havaittiin ensimmäistä kertaa lepakkoraivotautia. Haukkovaaran mukaan raivotaudin mahdollisuus on erittäin pieni.

- Elokuussa on ihan normaalia, että nuoret pölhöt lepakot hakeutuvat outoihin paikkoihin. Lepakoihin tulee suhtautua kuten muihinkin villieläimiin. Jos joutuu nostamaan lepakon sisältä pihalle, täytyy aina olla paksut hanskat kädessä, sillä lepakollakin on erittäin terävät hampaat. Vähintään jäykkäkouristuksen vaara on aina olemassa.

Verenimijät ovat harvassa

Lepakoiden määrä niin Pirkanmaalla kuin koko Suomessa on vähenemässä. Olli Haukkovaaran mukaan yksi syy tähän on elinympäristöjen väheneminen.

- Parhaita lepakkopaikkoja ovat vanhat, 50-150-vuotiaat metsät, jotka ovat osin avoimia. Kangasmetsissä, joissa on puhdasta männikköä, ei juuri lepakoita ole.

Suomessa elää 13 eri lepakkolajia, joista Pirkanmaalla tavataan säännöllisesti viittä. Yleisin laji on pohjanlepakko, ja sisämaassa viihtyy myös esimerkiksi pyöreäkorvainen korvayökkö. Verta imeviä lepakoita ei Suomessa ole, ja maailmallakin niitä on vain muutamaa lajia.

- Noin tuhannesta maailman eri lepakkolajista vampyyrilajeja on kaksi, ja ne imevät verta lähinnä nauta- ja hirvieläimistä trooppisissa maissa. Suurin osa lepakkolajeista on hyönteissyöjiä, valottaa Haukkovaara.

Muualla maailmassa tavataan myös esimerkiksi kaloja, lintuja ja hedelmiä syöviä lepakoita. Näistä jälkimmäiset ovat tärkeitä myös meidän suomalaisten kannalta, sillä ne toimivat pölyttäjinä monilla ulkomailla kasvatettavilla hedelmillä.

Laji tunnistetaan detektorilla

Lepakoiden suojelusta on säädetty lailla, ja siksi esimerkiksi kaavoitusten yhteydessä tehdään lepakkokartoituksia. Lepakot ovat rauhoitettuja eikä niitä saa häiritä, mutta niiden bongausta voi silti harrastaa.

- Käytännössä tarkkailu on hyvin samantapaista kuin tutumpi lintubongaus. Erona on se, että liikutaan yöaikaan, ja kiikareiden tilalla on detektori eli lepakkotutka. Se on pieni radiolaite, jonka mikrofoni muuntaa lepakoiden äänet korvinkuultaviksi. Lajin voi tunnistaa äänen perusteella.

Aloittelijan kannattaa lähteä liikkeelle keskikesän öinä, jolloin Pohjois-Euroopan taivaat ovat valoisimmillaan.

- Tarkkailu onnistuu myös paljain silmin. Kun ei aina katso vain varpaisiinsa, voi yläpuolella huomata lentelemässä huiman määrän lepakoita.

Lähteet: YLE Tampere / Teija Valkeinen

Lue seuraavaksi