Viisikymppinen Nukkumatti oli DDR:n kirkkain tähti

Nukkumatti on laittanut lapsia yöpuulle jo 50 vuotta. Itä-Saksan television pujopartainen luomus otti selkävoiton lännestä, sillä myös länsisaksalaiset kehittivät samaan aikaan oman Nukkumattinsa. Tänä päivänä sitä ei kuitenkaan muista kukaan.

Ulkomaat
Nukkumatin lempiauto oli harvinainen avomallin Trabant.Medieoperatørene

DDR:n televisioon saakka "Sandmännchen" ehti marraskuun lopulla vuonna 1959. Reilua viikkoa myöhemmin Nukkumatin läntinen versio ilmestyi Länsi-Saksan kuvaruuduille. Saksojen yhdistyttyä ajettiin DDR:n television toiminnat alas ja alkuperäisen Nukkumatin kehitystyö uhkasi loppua. Nukkumatti saakin kiittää hengestään valtaisaa katsojapalautteen ryöppyä. Vuonna 1992 ottivat yhdistyneen Saksan Yleisradion eri paikallistelevisiot Sandmännchenin hoitoonsa. Paljon muuta ei DDR:n valtiontelevisiosta nykypolville jäänytkään.

Satuhahmosta moderniksi televisiotähdeksi

Nukkumatin löyhä esikuva oli tanskalaisen satukirjailijan Hans Christian Andersenin Ole Lukøje eli Ole Silmänsulkija. DDR:n televisio hahmotteli ja hioi Sandmännchenista pienikokoisen, pipopäisen ja pujopartaisen symppiksen. Saksankielinen nimi "Hiekkamiekkonen" tuli Nukkumatin taipumuksesta heittää lapsille unihiekkaa.

Idän materiaalisessa köyhyydessä Nukkumatilla oli kuitenkin kaikkea. Hahmon valikoimiin on kuulunut yli 200 erilaista ajoneuvoa Trabantista, hevosvaunuihin ja panssarivaunusta kuurakettiin. Erityisen rakas Nukkumatille oli Trabant, josta hänellä oli käytössään tietenkin avomalli.

Propagandaa DDR:n malliin

DDR:n televisio tarjosi lapsille iltatervehdyksiä ilman Nukkumattia jo vuonna 1958. Radiossa Nukkumatti esiintyi jo vuonna 1956. Sandmänchenistä tuli kilpajuoksu, sillä itäsaksalaisille selvisi, että lännessä kehitellään lapsille hahmoa, joka toisi iltalähetyksiin aivan uutta ilmettä. DDR voitti. Hahmon liikutteleminen sen ajan nukke- tai animaatiotekniikalla oli äärimmäisen haastavaa. Kehitystyö vei viikkoja. Pian Nukkumatista tuli kuitenkin suorastaan institutionaalinen hahmo, jonka väsymystä seurattiin herkeämättä joka ilta kello 18.55.

Kulttihahmon isä oli vuonna 2006 kuollut Gerhard Behrendt, joka sai todistaa Nukkumatin kestävän jopa Saksojen yhdistymisen. Nukkumatti oli paitsi DDR:n kuuluisin kaveri, myös tunnetuin matkailulähettiläs. Nukkumatin taustalla nähtiin vaikka minkälaisia itäsaksalaisen oloisia maisemia. Propaganda oli vuosien varrella kuitenkin enimmäkseen kilttiä, eikä politiikka varsinaisesti ollut Nukkumatin asialistalla. Kapitalistisissa länsimaissa varhainen Nukkumatti ei kuitenkaan koskaan vieraillut, vaikka oli muuten kova matkailemaan.

Vuosien aikana ehkä merkittävin muutos on kuitenkin ollut lähetysaika, joka nykyään on Saksassa kello 17.55.

Suomi ensimmäisten innostujien joukossa

Nukkumatin maailmanvalloitus alkoi 70-luvun alussa Pohjoismaista, Suomi, Tanska ja Ruotsi etunenässä. Sosialistisen ohjelmanvaihdon periaatteella Nukkumatti löysi tiensä myös Vietnamiin, vaikka sieltä ei vaihdossa ohjelmia DDR:n lapsille löytynytkään. Myös monet aavikoiden arabimaat saivat nauttia unihiekan lentämisestä silmiin.

Jo vuonna 1964 Nukkumatti siirtyi väritelevisiomaailmaan. Se oli varhain ottaen huomioon, että monessa DDR.n kotitaloudessa väritelevisiota ei ollut edes Berliinin muurin murtuessa vuonna 1989. Kymmenen vuotta myöhemmin tuli digitaaliaika, jolloin ensimmäisen kerran Nukkumattia tehtiin nuken, filmin ja kuvankäsittelyn yhteistuotteena.

Kymmenen vuotta sitten, tuolloin nelikymppinen Nukkumatti sai omat kotisivut internetiin osoitteessa www.sandmaennchen.de (siirryt toiseen palveluun). Vielä ei tiedetä, mitä viisikymppisen päänmenoksi keksitään. Juhallisuudet ovat kuitenkin Saksassa jo hiljalleen käynnistymässä.

Meillä Suomessakin lähes jokainen viisikymppinen tuntee Jukka Siikavireen tutun laulun sanat: "Nukkumatti, Nukkumatti lasten illoin kulkee, heittää unihiekkaa. Päivän leikit aika lopettaa on, kun TV:n iltasatu alkaa".

Lähteet: YLE Uutiset / Marcus Ziemann