1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. väitöskirjat

Tutkimus median sisältöjen keventymisestä

Lapin yliopiston väitöstutkimuksen mukaan median uudet ilmiöt uhkaavat muuttaa medioita entistä kapea-alaisemmiksi. Kemijärveläinen Seppo Alajoutsijärvi sanoo väitöskirjassaan, että syntyy medioiden sisältöjen keventymiskierre, kun median menestyskriteeriksi määritellään pelkästään myyntivoima.

Kasvatustieteen maisteri Seppo Alajoutsijärvi. Kuva: Lapin yliopisto / Niina Huuskonen

Alajoutsijärven mukaan mediassa on kuitenkin edelleen mahdollista toteuttaa sivistämisen ja valistuksen perustehtävää kaupallistumisesta ja viihteellistymisestä huolimatta.

Median on väitöskirjan mukaan kyettävä tuomaan esille perusteltujen mielipiteiden koko kirjo ristiriitoineen ja tarjota siten kansalaisille kriittisiä välineitä oman mielipiteen ja tahdonmuodostuksen pohjaksi. Median tehtävänä ei saa olla valmiin mielipiteen muodostaminen kansalaisten puolesta

Väitös: Medialla edelleen sivistystehtävä

Kasvatustieteen maisteriksi Lapin yliopistossa vuonna 2001 valmistunut Alajoutsijärvi sanoo, että median tulisi informoida, kasvattaa ja sivistää eli tarjota aineksia mielipiteenmuodostusta varten. Väitös päätyy siihen, että viihteellistämisestään huolimatta media ei saisi kadottaa sivistystehtäväänsä

Kasvatustieteen maisterin Seppo Alajoutsijärven väitöskirjan mukaan median tulisi informoida, kasvattaa ja sivistää eli tarjota aineksia mielipiteenmuodostusta varten.

- Kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus saavuttaa lisääntyvästä kaupallistumisesta huolimatta monitahoisia ja -arvoisia sisältöjä. Kovenevasta kilpailusta huolimatta median ei saisi puhutella yleisöään ainoastaan kuluttajina, vaan myös kansalaisina ja osallistujina.

Taanila Alajoutsijärven analyysissä

Alajoutsijärvi analysoi tutkimuksessan myös Hannu Taanilan vuoden 2005 sävelradio-ohjelmia, joissa erityispiirteenä oli yhteiskunnallisten epäkohtien kriittinen käsittely ja perinteitä rikkova persoonallinen toimitustapa. Ohjelmissaan hän kritisoi kansalaisten huonoa kohtelua ja vaalii sananvapautta sekä kansallista itsemääräämisoikeutta.

- Taanila peräänkuulutti ohjelmissaan kriittisen mediakasvatuksen hengessä mielipidevapautta ja vaati medialta sosiaalista vastuuta moraalista, väitöskirjassa todetaan.

Tarkastelun kohteena on Taanilan toimittamien radio-ohjelmien toimituskäytäntö ja toimittajan värikäs kielenkäyttö: nokkela sanailu ja terävä huumori.

Taanila rikkoi radion perinteitä

Alajoutsijärvi kutsuu Taanilaa dialektikoksi tai reettoriksi, joka teki tilanteisesti persoonallisia ja traditioita rikkovia valintoja. Hän käytti hyväkseen klassisen retoriikan suomia keinoja luovasti valitessaan tilanteeseen sopivan vakuuttamisstrategian.

– Hän osoittautui kielitietoiseksi ”tee se itse” -lingvistiksi ja loi uudissanoja, joilla sai aikaan assosiaatioita. Hänen puhetapaansa kuului uusien ja viihteellisten sanojen kehittely ja käyttö kuten esimerkiksi äkkiuusi tai herranputsikko. Humoristisesti hän väittää, että USA:ta terroristituttaa ja monia suomalaisia Venäjä uhkatuttaa tai että me elämme täällä täällälässä, Alajoutsijärvi kuvaa.

Alajoutsijärvi: Taanila kuin väittelijä

- Taanila toimii kuin väittelijät konsanaan. Hänen tapanaan on ensin rakentaa vastakkaisuuksia ja tarjota niihin ratkaisua. Hän nostaa esiin epäkohtia ja ikään kuin opettaa varsinaisesti opettamatta.

- Vaikka Taanila käytti usein hyökkäävää retoriikkaa, sen käyttö lieventyi asioiden edetessä ja kääntyi opettavan valistavaksi mediakasvatukseksi. Tekstin perusteella Taanila asemoituu informoijan ja tietäjän, kansalaisten puolustajan, kritisoijan ja kyseenlaistajan sekä sivistäjän ja valistajan asemaan, väitöskirjassa tiivistetään.

Mistä Taanila puhui?

Väitöskirjan mukaan Taanilan sävelradioteksteissä painottuivat puhe poliittisista vaikuttajista ja vallasta sekä itsemääräämisoikeudesta. - Taanilan kritiikki kohdistui mm. siihen, kuinka poliitikot pyrkivät käyttämään valtaa omien intressiensä toteuttamiseen. Hän vaalii snellmanilaista vapauden periaatetta sananvapaudesta ja kansakunnan oikeudesta päättää itse omista asioistaan.

Miten Taanila puhui?

- Puhetavallaan Taanila horjutti olemassa olevaa tietoa ja käsityksiä, jolloin uusille mielipiteille syntyy tilaa. Hän puhui varmalla otteella epäröimättä sanomisiaan, sillä kuulijat pitää saada epäilemään käsityksiään ja pohtimaan voisivatko asiat olla myös toisin. Puhetapa saa kuulijan hämilleen, jonka jälkeen asiasta voidaan esittää uusi versio pyrkimyksenä saada aikaan asennemuutos.

– Taanila pakottaa kuuntelijansa ajattelemaan uudelleen usein huomaamattomaksi jääneitä asioita ja uutisia. Hän lietsoo tunteita ja kiihottaa mieliä kiukkuun, mutta kääntää puheen lopulta opettavan informoivaksi ja valistavaksi.

Sosiaalinen todellisuus

Alajoutsijärven mukaan Taanila käyttää retorisia keinoja oivallisesti. Hän ankkuroi väitteensä sosiaaliseen todellisuuteen omien kokemustensa kautta sekä käyttää tarinoiden ja esimerkkien vetovoimaa. Hän luokittelee kohteitaan, joista puhuu ja asettuu kanssakärsijäksi.

– Mediapuhujana Taanila on sivistäjä ja humanismin puolustaja, tavallisten kansalaisten arkielämän puolestapuhuja. Hänen toimitustyönsä antaa vaativia ja kulttuuripedagogisesti merkittäviä malleja ja haasteita nykymedialle, Alajoutsijärvi sanoo.

Väittelijä uskoo, että tutkimus hyödyttää media-alan ammattilaisia ja muita median parissa toimivia, jotka tarvitsevat työkaluja oman puheensa ja toimintatapojensa ymmärtämiseksi. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yleisemminkin journalistien ja media-alan koulutuksessa.

Tietoja väitöstilaisuudesta

Kasvatustieteen maisterin Seppo Alajoutsijärven väitöskirja "Mitä tulikaan sanottua" - Hannu Taanilan radiopuheen analyysi tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa, Fellman-salissa perjantaina 4.9.2009 klo 12, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi.

Väitöskirjan keskeinen tutkimuskohde, radiotoimittaja Hannu Taanila aikoo osallistua harvinaiseen väitöstilaisuuteen, jossa väitöstutkimuksen kohteena on elävä persoona.

Vastaväittäjänä tässä mediakasvatuksen alaan kuuluvassa väitöstilaisuudessan toimii professori Juha Suoranta Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori, kasvatustieteen tohtori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta.

Kemijärveläinen tuleva kasvatustieteen tohtori

Seppo Alajoutsijärvi on syntynyt Kemijärvellä 1950. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kemijärven yhteislyseosta vuonna 1972 ja on valmistunut luokanopettajaksi Oulun yliopistosta 1977.

Humanististen tieteiden kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1978 Oulusta sekä kasvatustieteen maisteriksi 2001 Lapin yliopistosta. Valmistumisestaan lähtien hän on työskennellyt äidinkielen ja viestinnän lehtorina Itä-Lapin ammattiopistossa Kemijärvellä.