1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. sanataide

Jouko Saksion runo liehittelee Kalliopeta

Jouko Saksio on tuottelias runoilija. Muusaradiossa esitetetty runo Kalliope on syntynyt osittain inspiraatiosta ja osittain museouutisen synnyttämästä ideasta.

sanataide
YLE / Arto Veräjänkorva

Oulun Vapaayhdistys ry:n puheenjohtaja Jouko Saksiota alettiin kutsua runoilijaksi kolme vuotta sitten, kun hän voitti lavarunouden Suomen mestaruuden. Vuonna 2007 hän edusti Suomea lajin maailmanmestaruuskilpailuissa Pariisissa, jossa hän eteni semifinaaliin saakka. Nykyään Saksio kirjoittaa runoja aktiivisesti: hän on kirjoittanut kuutisenkymmentä runoa, ja kymmenen runoa on viimeistelyä vaille valmiita.

-Koetan välttää lukemasta nykyään muiden runoja, etten saisi vaikutteita, Saksio nauraa, mutta toteaa sen olevan täysin mahdotonta. Hän sanoo selailevansa viikottain runokirjoja ja lukee runon sieltä, toisen täältä. Nuorempana Saksion lempirunoilijoita olivat Kaarlo Sarkia, Uuno Kailas ja Katri Vala. Silloin hän opetteli muutaman runon ulkoa, jotka ovat jääneet selkäydinjatkeeksi.

Muusaradiossa Jouko Saksio omistaa runonsa Kalliopelle, kertovan runouden muusalle. Kalliope on muusista vanhin, viisain ja arvostetuin. Saksion runossa ollaan muinaiskreikkalaisessa hengessä, jossa on kytkentä tähän päivään.

-Heinäkuun viimeisellä viikolla idea siihen tuli kuin tilauksesta, kun uutisissa kerrottiin mahdollisuudesta yhdistää Pohjois-Pohjanmaan museo ja Taidemuseo. Tällöin virat tulisivat hakuun, muun muassa museotoimenjohtajan. Muusien koti on museo, joten näin sain runon kytkettyä tähän päivään, Saksio kertoo.

Runossa tavoitellaan komediarunoilijaa, joka pitkä lakana päällä kulkee muinaisen Ateenan kaduilla ja liehittelee hyvällä maulla Kalliopeta: mykkää, viisaudessaan armeliasta jumalatarta.

KALLIOPE, OPATAR

Vanhuutta ja viisautta perii vain ajassa ja iällä. Aina ei edes niillä. Ajassa voi katkeron peikko piillä. Katkerolta, jos rohkenet, kaula auki viillä!

Oi, Kalliope! Minulleko kukkia? Sinähän olet viisain ja arvostetuin! Sinä yrität minut kukistaa. En minä tähänkään asti ole ollut runoilija ostetuin. Helpompi minua on tukistaa. Ja ympärtää minut aiot, ympäröidä minua niin kauan, että ymmärrän, ettei sinua voi ymmärtää, kallehin Kalliope.

Sinä olet vanhin kallioperä ja opattareni paras. Vaikka kynineni sinuun nojaan, tilanteeni on kiperä, ja tähde-elämäni vikkelä kuin taskuvaras.

Oi, Kalliope! Oulussa museotoimenjohtajan virka auennee. Sinulla museoiden ylimuusana olisi suositus ylistetyin. Täkäläinen kulttuurilautakunta ei hoksanne, että sinä ollet etsityin. Ottanet viran vastaan! Se muuten vain etevälle byrokraatille mennee.

Kalliope, kiitos kutittelustasi! Mutta jätä minut pesänselvityksineni kuolinpesääni valvomaan! Sanoita minuun vain tarinani, löytääkseni iättä sineni, kynittä kertoakseni viisautta, vaientaakseni marinani! Saanhan olla hetken selustasi!

Kai minä vähän häntä ympärrän, ympäröin, ymmärrän. Kalliope, kallein opatar, kallioperä.

-Jouko Saksio-

Lähteet: YLE Oulu / Kati Juntunen

Lue seuraavaksi