Radio haluttiin osaksi sisustusta

Tekniikan kehityttyä radion piti myös miellyttää silmää. Lahden Radio- ja tv-museo esittelee uudessa näyttelyssään suomalaista radiomuotoilua.

suomalaisuus
Lahden Radio- ja tv-museon näyttely radiomuotoilusta
Yle Lahti

Suomalaisessa radioteollisuudessa ryhdyttiin käyttämään teollisia muotoilijoita vasta 1960-luvulla. Aiemmin laitteita olivat suunnitelleet esimerkiksi insinöörit ja tehtaan omistajat, pitkälti ulkomaisten tuotteiden mallin mukaan.

Radiotekniikan kehitys vaikutti myös laitteiden muotoiluun. Aluksi radiota kuunneltiin kuulokkeilla tai ulkoisilla kaiuttimilla, 1930-luvulla kaiuttimia ryhdyttiin sijoittamaan radion sisään. Suomessa suosittiin kuoriaineena puuta, toisin kuin esimerkiksi USA:ssa, jossa käytettiin pääasiassa muovinkaltaista bakeliittia.

Radioiden muotoilijoita tunnetaan huonosti. Eero Rislakki toimi aikanaan Agan suunnittelijana ja Tapani Hyvönen työskenteli Saloran palveluksessa. Myös tekstiilitaiteilijoita käytettiin: kautinkankaita ovat suunnitelleet esimerkiksi Dora Jung sekä Vuorelma-Ahon taiteellinen johtaja, lahtelainen Maija Kolsi-Mäkelä. Friitala taas valmisti nahkakuoria matkaradioihin.

Radiomuotoilua ja suomalaisen radioteollisuuden historiaa esitellään kesäkaudella Lahden Radio- ja tv-museossa. Suosi suomalaista - kotimainen radio –näyttely on avoinna elokuun loppuun saakka.

Aluksi radiot olivat kalliita ylellisyystuotteita, minkä vuoksi niitä tehtiin myös itse.

tutkija Tiia Tiainen

Matka- vai Mykkä-Mikko?

Alkuvuosina 1920-luvulla radio oli hyvin tekninen laite, jonka ulkonäöllä ei ollut merkitystä. Ensimmäiset radiot olivat kideradioita, joiden tekniikka oli yksinkertaisia.

- Aluksi radiot olivat kalliita ylellisyystuotteita, minkä vuoksi niitä tehtiin myös itse. Radion osia ja ohjeita sai ostettua kaupoista. Radioita tehtiin itse 50-luvulle asti. Tehtiin itse yksinkertaisiin kuoriin, vaikka saippua- tai sikarirasioihin. Toisaalta radiolle saatettiin myös teettää puusepällä kauniit puukuoret, selittää Radio- ja tv-museon tutkija Tiia Tiainen.

Putkiradioiden aikana kuunteluinnostus laajeni kansan parissa. Vastaanottimien koko kasvoi uuden tekniikan myötä, mutta samalla radiosta tuli myös sisustuselementti. Varsinkin 1950-luvulla kirjahyllyihin sijoitetun radiot olivat hyvin kauniita. Monelle tulee vanhoista radioista mieleen sellainen kaunis, puukuorinen soitin, kuten esimerkiksi Saloran Riviera.

- Rivieroja myytiin kymmenessä vuodessa 30 000 kappaletta. Siihenkin aikaan pystyttiin myydään suuria määriä tuotteita. Hinta oli sopiva ja Rivieran ulkonäkö miellyttivät suomalaisia, Tiainen toteaa.

Helkaman Matka-Mikosta piti tulla koko kansan käyttämä matkaradio. Tuotteen suosio hiipui pian äänentoisto-ongelmiin, ja nimi vaihtuikin kansan suussa ”Mykkä-Mikoksi”.

Halpamerkit jyräsivät kotimaisen tuotannon

Televisio vei radion keskeisen paikan olohuoneessa viimeistään 1960-luvulla. Transistoritekniikan myötä radion pystyi ottamaan mukaan autoon, rannalle tai mökille.

Nykyään moni käyttää radiota kännykän tai tietokoneen kautta, mutta radion käyttöä on yhdistetty aiemminkin muuhun tekniikkaan. Radio- ja tv-museon näyttelyssä on esillä esimerkiksi lampunjalkaan istutettu radio sekä korsuradio, jonka kannesta löytyy shakkilauta.

Suomalaisen radioteollisuus kukoisti 1930-luvulta 1960-luvulle. Tunnetuimpia valmistajia olivat mm. Asa, Fenno-Radio, Helkama, Helvar ja Salora. 1980-luvulle tultaessa ala kuihtui kokonaan.

- Kaikki tehtaat siirtyivät muihin tuotteisiin, esimerkiksi televisioiden valmistukseen tai olivat lopettaneet. Samaan aikaan alkoi mm. japanilaisten ja muiden halpojen merkkien esiinmarssi, Tiainen kertoo.

Kotimaisia, jalopuisia radioita vaalitaan edelleen monissa kodeissa. Vanhoja laitteita on vaikea saada kunnostettua toimivaksi, mutta nostalgia-arvon vuoksi suomalaisen radioteollisuuden helmet ovat säilyttäneet paikkansa.

Lahden Radio- ja tv-museon näyttely esittelee ensimmäistä kertaa näin laajasti suomalaista radioteollisuutta ja -muotoilua.