1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. myrkyt

Ilomantsin vesakkosota on yhä muistelemisen arvoinen

Kesällä 1980 Ilomantsin Hattuvaaraan kohosi leiri, missä majaili vesakoiden myrkytyslentoja vastustavia ympäristöaktivisteja. Yksi mukana olleista oli Asko Reittu.

Entisenä lieksalaisena Asko Reittu tunsi veljeyttä ilomantsilaisia kohtaan ja ymmärsi näiden kapinahengen.

- Olen maalta kotoisin ja sillälailla tunsin jonkinlaista veriveljeyttä. Ymmärsin problematiikan, että elämä ja leipä koostuu monista tekijöistä. Se, että vaikeutettiin ihmisten  marjastusta ja metsästystä, tuntui pahalta.

Reittu oli yksi aktivisteista, jotka yhdessä kyläläisten kanssa hankaloittivat vesakoiden myrkytystöitä. Suoran toiminnan keinot olivat monet.

- Me keräsimme myrkytysalueen reunamerkkejä pois. Kun merkkejä ei ollut, eivät lentäjät tienneet minne myrkkyä piti kylvää. Kyläläiset tekivät nukkeja myrkytysalueelle, jotta lentäjä luulisi sitä ihmiseksi eikä kylväisi myrkkyä. Osa porukasta oli itse alueella. Osa heistä sai myrkkyä niskaansa.

Tappaja-aineita vesakoille

Torjunta-aineet olivat tehokkaita myrkkyjä, jotka tappoivat kaiken kasvillisuuden, selvittää tuolloin ympäristönsuojelutarkastajana lääninhallituksessa toiminut Juha Hämäläinen.

- Ne tappoivat kaiken kasvillisuuden, myöskin marja-sadon siltä kesältä ja vaikuttivat haitallisesti puolukan ja mustikan kasvuun siitä eteenkin päin.

Lentoruiskutuksia perusteltiin mm. kustannustehokkuudella, suuria pinta-aloja saatiin käsiteltyä halvemmalla. Päätarkoituksena oli hävittää laajoilta avohakkuualueilta lehtipuusto, joka tukahdutti havupuun taimia.

Alkuaikoina käytetyt torjunta-aineet olivat samoja kuin 1970-luvulla Vietnamin sodassa kasvillisuuden tuhoamiseen käytetyt myrkyt.

- Kaksi kaikken kamalinta ainetta korvattiin myöhemmin vähemmän vaarallisilla. Glyfosaattia, joka tuli käyttöön 70-luvulla käytetään edelleenkin.

Hyötyä vai ei?

Tilanne Hattuvaarassa kärjistyi paikoin pahaksi. Tiedotusvälineet olivat "informaatiosodassa" ratkaisevassa roolissa. Taistelu oli esillä useissa tiedotusvälineissä sekä tilanteen ollessa päällä että myöhemmin siinä vaiheessa, kun tapahtumia puitiin oikeudessa, Asko Reittu muistelee.

Metsä näytti hirveälle. Puut olivat epämuodostuneita.

Asko Reittu

Vastarinnasta oli hyötyä, sillä Metsähallitus pidättäytyi useina vuosina myrkytyksistä. Myös torjunta-aineet muuttuivat vähemmän vaarallisiksi, kertoo Juha Hämäläinen.

Asko Reittu on käynyt entisillä kapinaseuduilla muutama vuosi sitten. Hän ihmettelee mitä hyötyä vesakkotorjunnoista oli.

- Viimeksi kävin siellä vuonna 2010 ja alue näytti pusikolta. Metsä näytti hirveälle. Puut olivat epämuodostuneita, samalla männyllä oli kymmenen runkoa. Jos lopputulos on ollut joka paikassa sama, niin on menty tosi pahasti hatelikkoon.