Satusetä Wilson Kirwa: Lapset pitää kasvattaa kuluttajista kierrättäjiksi

YLE Lahden kolumnisarjassa päijäthämäläiset ja varsinaissuomalaiset kirjoittajat pohtivat millaisia kestäviä tai kestämättömiä valintoja arjessa tehdään. Omista ponnistuksistaan kertovat mm. Mila Teräs, Seppo Jääskeläinen, Roope Lipasti ja Riku Korhonen. Wilson Kirwa pakinoi ympäristökasvatuksesta ja lapsuudestaan Keniassa.

lapset (perheenjäsenet)
Wilson Kirwa haluaa kasvattaa Bricker-pojastaan vastuullisen kuluttajan.
Wilson Kirwa haluaa kasvattaa Bricker-pojastaan vastuullisen kuluttajan.YLE / Vihtori Koskinen

Kun olin pieni poika, leikin ulkona kylän lasten kanssa joka ikinen päivä. Asuimme Kenian maaseudulla, eikä kenenkään mieleen edes tullut, että saisimme lelut valmiina. Teimme kaiken itse. Käytetyistä muovipusseista puristimme jalkapallon, maassa lojuvista tölkeistä valmistimme puhelimia ja rumpuja.

Kaverini väänsi rautalangasta mersun. Hän teki auton rattiin mersun merkin, jotta kaikki varmasti huomasivat, miten hieno auto hänellä oli. Pojalla oli vain yhdet shortsit ja rikkinäinen t-paita, mutta hän ajeli mersulla ja puheli itsekseen: "Ei mitään hätää, rento meininki, olen leijonakuningas!"

Toinen kaverini löysi tien vierestä auton renkaan. Se oli suuri aarre. Poika pyöritti sitä mukanaan, kun kuljimme naapurikylään kymmenen kilometrin päähän. Se oli hänen autonsa.

Länsimaissa lapset ovat kuluttajia, jotka saavat kaiken valmiina. Kun lelu menee rikki, seuraavana päivänä riennetään kauppaan ostamaan uusi. Mielikuvituskin on valmiina elokuvissa ja peleissä, joiden parissa lapsi saattaa viettää yksin koko pitkän päivän.

Arvostan länsimaisen kulttuurin parhaimpia saavutuksia, mutta köyhän Afrikan elämänmenossa on paljon asioita, joista länsimaalaiset ihmiset voisivat ottaa oppia. Yhteisöllisyyden sisäistäminen on tärkeää maailmassa, jossa ihmiset ovat yhä enemmän sidoksissa toisiinsa.

Jos maailman toisella puolella on lama, se vaikuttaa pian myös meidän elämäämme. Kotikyläni savimajassa kuulin isovanhempien sanovan: "Minä elän, koska me elämme. Kun me elämme, siksi minä elän."

Ensimmäinen askel otetaan kotona. Jos lapset opetetaan pienestä pitäen leikkimään erilaisten lasten kanssa, he oppivat samalla yhdessä tekemisen meiningin. Televisio ja tietokone on hyvä joskus sammuttaa ja lähteä ulos leikkimään muiden kanssa.

Kaikkea ei tarvitse saada valmiina. Lelujen tekeminen on yhtä hauskaa kuin niillä leikkiminen. Uutta lelua ei tarvitse sännätä ostamaan, kun sen voi tehdä kierrätysmateriaalista. Esimerkiksi käytetystä maitopurkista voi tehdä vaikka mitä.

Vain mielikuvitus on rajana ja minun mielestäni sillä ei ole mitään rajaa. Samalla ympäristö säästyy ja lapset kasvavat kuluttajista kierrättäjiksi.

Satusetänä toivon, että lapsen päivä päättyisi joka ilta rauhattoman tietokonepelin sijaan rauhalliseen satuhetkeen. Sadut kasvattavat mielikuvitusta ja toimivat siltana lapsen ja vanhemman välillä. Pieni hetki ennen nukahtamista riittää.

Toivottavasti äidillä tai isällä on aikaa sytyttää kynttilä ja lausua taikasanat: "Olipa kerran."

Kirjoittaja on juoksija, kirjailija, satusetä ja Lahden kaupunginvaltuuston jäsen.