Kesällä tavallista enemmän voimakasta UV-säteilyä

Viime kesän aikana Etelä-Suomessa saatiin voimakasta ultraviolettisäteilyä enemmän kuin yhtenäkään aiempana kesänä mittausten alettua. Kesällä mitattiin myös tähän asti toiseksi korkein UV-indeksin arvo. Ihosyövälle altistava UV-säteily on lisääntynyt otsonikerroksen ohenemisen myötä.

Kotimaa
Riippuliitäjä aurinkoisella taivaalla.
Pekka Kauranen / YLE

Ultraviolettisäteilyn määrää kuvaava UV-indeksi ylitti Etelä-Suomessa viime kesänä 15 päivänä voimakkaan säteilyn arvon 6.

Voimakasta säteilyä saatiin yhteensä arviolta 24 tunnin ajan, mikä on enemmän kuin yhtenäkään aiempana kesänä sen jälkeen, kun mittaukset vuonna 1995 alkoivat. Viime kesänä Jokioisen mittausasemalla mitattiin myös mittaushistorian toiseksi korkein UV-indeksi, 6,47.

Etelä-Suomessa UV-indeksi vaithelee keskikesällä ja keskipäivällä pilvettömänä päivänä yleensä 5:stä 6:een. Ilmatieteen laitos ei kuitenkaan pidä mahdottomana, että tulevaisuudessa UV-indeksi yltäisi jopa 7:ään.

Auringolta on syytä suojautua, kun UV-indeksi ylittää arvon 3, ja säteily on voimakasta, kun arvo on yli 6.

Sodankylässä kohtalaista säteilyä liki satana päivänä

UV-indeksi ei yleisesti ylitä voimakkaan rajaa Pohjois-Suomessa, ja raja kulkee Keski-Suomen paikkeilla, kertoo tutkija Tapani Koskela Ilmatieteen laitokselta.

Esimerkiksi viime kesänä voimakkaan säteilyn raja saavutettiin Jyväskylässä lyhytaikaisesti kahtena päivänä.

Kohtalaista säteilyä välillä 3 - 5 Pohjois-Suomessa saatiin sen sijaan lähes yhtä paljon Etelä-Suomessa.

Etelä-Suomessa säteilyn määrä oli kohtalaista satana päivänä, Sodankylässä 86 päivänä. UV-indeksin arvo 5 saavutettiin Sodankylässä yhdeksänä päivänä, kun keskimäärin näin käy alle viitenä päivänä kesässä.

Otsoniaukon kasvu hidastunut

Teollisesti tuotetut kloori- ja bromiyhdisteet sekä halogeenit ovat vähentäneet yläilmakehän otsonin määrää lähes kaikkialla maapallolla, mutta erityisesti pohjoisilla ja eteläisillä napa-alueilla.

Vuonna 1987 solmitun Montrealin sopimuksen ansiosta otsonia tuhoavien aineiden käyttö on vähentynyt ja aineiden pitoisuudet laskeneet vähitellen.

Tutkijoiden mukaan kestää kuitenkin vielä vuosikymmeniä ennen kuin otsonikerros topipuu esiteollisen ajan tasolle.

Esimerkiksi syksyisin Etelämantereen ylle muodostuva otsoniaukko on edelleen laajentunut, mutta laajeneminen ja otsonipitoisuuden alentuminen ovat kuitenkin hidastuneet merkittävästi.

Lähteet: YLE Uutiset