Satavuotias höyrylaiva pysyy kunnossa talkoovoimin

Höyrylaiva J.L Runeberg, silloiselta nimeltään S/S Helsingfors Skärgård, laskettiin vesille sata vuotta sitten vuonna 1912. Nykyään pääasiassa Porvoon ja Helsingin väliä seilaava alus tuskin kulkisi lainkaan ilman pientä ja aktiivista talkooporukkaa.

vesikulkuneuvot
Markku Sotamaa esittelee höyrylaivan moottoria.
Markku Sotamaa esittelee laivavanhuksen moottoria.

Satavuotisjuhlan kunniaksi on julkaistu Thure Malmbergin kirja ”m/s J.L. Runeberg – saaristolaiva sydämissämme 1912-2012”. Sen mukaan toinen maailmansota merkitsi loppua suurelle osalle Suomen saaristoliikennettä. Monet alukset luovutettiin sotakorvauksiksi, ja sodan jälkeen bussiliikenne voitti sijaa merenkulun kustannuksella.

Vielä pari vuosikymmentä aiemmin tilanne oli aivan toinen. Porvoota matkailukaupunkina mainostettiin julisteilla, joissa etualalla komeili Porvoonjokea pitkin lipuva m/s J.L. Runeberg, taustallaan tuomiokirkko ja rantamakasiinit. Silloin kyseinen alus oli joidenkin arvioiden mukaan suurin, kaunein ja todennäköisesti myös nopein Helsingin lähivesillä purjehtineista höyrylaivoista.

5.8.1965 Borgåbladet kirjoitti ”Runeberg-liikenne loppuu. Kannattavuus huono, koneisto loppu.” Lopullinen isku tuli Thure Malmbergin mukaan 22. elokuuta 1965, jolloin Helsingin kaupunginvouti takavarikoi aluksen velkojen vuoksi.

Höyrylaivan uusi alku

Pakkohuutokaupassa uudeksi omistajaksi päätyi Leo Vuoristo, joka oli vaimonsa Satu Tiivolan (entinen Vuoristo) kanssa juuri hankkinut Haikon kartanon. Vuoristojen omistuksessaan laiva seilasi parikymmentä vuotta.

Vuonna 1985 porvoolaiset Ingmar Gustafsson ja Ted Lönnroos ostivat aluksen. Samalla tehtiin suullinen sopimus että alus jatkossakin kävisi Haikon kartanossa. He saivat talkoovoimin aluksen jälleen kuntoon ja juhlistivat aluksen 75-vuotisjuhlaa seilaamalla Tukholmaan. Historiikin mukaan Merenkulkuhallitus suhtautui matkaan kuitenkin nuivasti ja antoi luvan sillä ehdolla ettei mukana olisi yhtään maksavaa asiakasta. Tämä kierrettiin palkkaamalla matkustajat yhden päällikön sihteereiksi!

Tuhansia talkootunteja laivan eteen

Tänä päivänä laiva on parhaimmassa kunnossa 25 vuoteen. Kiitos tästä kuuluu varmasti sille hupenevalle talkoojoukolle, jotka vuodesta toiseen tekevät työtä laivan kunnostuksen eteen. Yksi heistä on Markku Sotamaa, joka eläkepäivinään on hoitanut aluksen konepuolta. Viime vuosina työtunteja on Sotamaan arvion mukaan kulunut tuhat talvea kohti.

- Kun eläkkeellä on, niin täytyy olla jotain mielekästä tehtävää, naurahtaa Sotamaa.

Tämä on rehellistä konepajatekniikkaa. Helppo huoltaa, mutta ongelmana alkaa olla varaosien saanti.

Markku Sotamaa höyrylaivan koneesta.

Työuransa yrittäjänä venealan moottoreiden kanssa tehneelle Sotamaalle työskentely J. L Runebergin koneen kimpussa on ilo.

- Tämä kone on niin hieno vanhanajan kunnon diesel, ei näitä nykyajan koneita, jotka on niin monimutkikkaita ja täynnä elektroniikkaa, tämä on rehellistä konepajatekniikkaa. Helppo huoltaa, mutta ongelmana alkaa olla varaosien saanti.

Ongelmaksi saattaa J. Runbergin tulevaisuutta ajatellen muodostua myös aluksen kunnostamisesta innostuneiden vapaaehtoisen väheneminen. Vuosien saatossa useiden kymmenien talkooporukka on kutistunut vain muutamaan ihmiseen.

- Mukavassa porukassa tätä tehdään, joten tervetuloa vaan mukaan, kannustaa Markku Sotamaa.