Vanha sieniopas voi olla hengenvaarallinen

Sienisato on tänä syksynä maamme metsissä poikkeuksellisen hyvä. Metsästutkimuslaitoksen mukaan monien ruokasienten sato on hyvä tai jopa erinomainen. Etelä-Karjalan Radio kävi keruutuotetarkastaja Martti Hakalan kanssa katsomassa, mitä metsistä nyt löytyy.

Kotimaa
Joka kodin keittokirjan sienikartta vuodelta 1962.
YLE Etelä-Karjala

Metsät pursuilevat jälleen runsaasti sieniä ahkerille poimijoille. Hieman paikasta ja lajista riippuen sienisato voi olla erinomainen.

Hyvä sienestäjä ei yleensä paljasta parhaita sienimaastojaan. Nykytekniikka voi sen sijaan tulla sienestäjien avuksi. Kerran löydetyn hyvän suppilovahveropaikan voi laittaa autonavigaattorin muistiin ja näin sen löytää seuraavanakin vuonna.

Etelä-Karjalan sieniseuran puheenjohtaja Martti Hakala opastaa sienestäjiä ottamaan mukaan sienikorin, sieniveitsen sekä paperipussin. Pussi on Hakalan mukaan hyvä olla mukana niitä sieniä varten, joita ei metsässä varmasti tunnista. Ne kannattaa tarkistaa kotona ja opetella tuntemaan.

Syksyisin metsään kannattaa ottaa työvälineeksi myös kampa!

- Hirvikärpäset kammataan tiheällä kammalla metsäreissun jälkeen pois, nauraa Martti Hakala.

Karhujen ja muiden petoeläinten varalta voi metsään ottaa myös kilisevän kellon tai vaikka radion. Martti Hakalan mielestä parempi on kuitenkin lähteä metsään kaverin kanssa.

- Erityisesti korkeaääniset naiset ovat hyviä! Kalkattava naispuolinen sienestyskaveri on hyvä, sanoo Hakala.

Uusi sieniopas on sienestäjän tärkeä apuväline

Keruutuotetarkastaja Martti Hakala muistuttaa sienestäjiä sienioppaan tärkeydestä. Oppaan on kuitenkin syytä olla tuore, sillä monissa vanhoissa sienikirjoissa tai -kartoissa on nykytiedon mukaan puutteita.

Esimerkiksi Joka kodin keittokirjan (v. 1962) liitteenä olevan kartan väripiirroksista ei kaikkia sieniä varmuudella tunnista. Martta Hakala osoittaa kartasta pulkkosientä, joka näyttää mustavahakkaalta. Siihen tiedetään Suomessa ainakin yhden ihmisen kuolleen.

- Pulkkosieni on nykysienikirjoissa ruuaksi kelpaamaton, vaikka se vuonna 1962 luokiteltiin ruokasieneksi. Nyt sitä voi verrata punakärpässieneen, joka on kahden ristin sieni, varoittaa Martti Hakala.

Martti Hakala varoittaa kirjailijoita käyttämästä vanhoja sienikarttoja ja -oppaita. Esimerkiksi seitikkien osalta Hakala kehottaa sienestäjiä jättämään ne metsään.

- Professori Toivo Rautavaaran tekemä vanhin Suomessa tehty sienitutkimus mm. kertoo, että kaikki seitikit ovat syötäviä. Näin ei missään tapauksessa ole, sillä esimerkiksi suippumyrkkuseitikki on nykyoppaissa kolmen ristin erittäin vaarallinen sieni, varoittaa Hakala.

Vaikka monivyöseitikki saa uusissa sienioppaissa jopa kolme tähteä, ei Hakala nykytiedon mukaan poimisi seitikkejä lainkaan.

Kerääjää Hakala opastaa myös siinä, että sienet on aina kerättävä maasta kokonaisina, ei veitsellä leikaten. Joidenkin sienten tarkka tunnistus tapahtuu vasta varren alapäästä. Tällainen on esimerkiksi valkoinen kärpässieni, jonka varren alaosasta löytyy tunnistusta helpottava tuppi.

Hyvä ja monipuolinen sato

Etelä-Karjalassa sieniä on metsässä nyt runsaasti. Keruutuotetarkastaja Martti Hakalan mukaan sato on myös monipuolinen; metsissä on nyt suppilovahveroita, vaaleita orakkaita, lampaankääpiä, limanuljaskia ja herkkutatteja - myös hirvikärpäsiä löytyy!

Sienimetsässä kannattaa suunnistaa puiden mukaan, sillä sienet ja puut viihtyvät hyvin yhdessä.

- Kumpikaan ei elä ilman toista - sienet antavat puille vettä ja puut sienille ravinteita, sanoo Martti Hakala.

Perinteiseen kanttarellin ja koivun liittoon voi yhdistää myös katajan, opastaa Hakala.

Aloittelevan sienestäjän kannalta suoraan pannulle sopivat sienet ovat parhaita. Yksi sellainen on limanuljaska, joka nimensä mukaisesti on limainen ja sen jalan tyvi on keltainen. Limanuljaskan käsittely ja puhdistus kannattaa tehdä metsässä. Martti Hakala opastaa ottamaan sienen kämmenelle ja halkaisemaan sen sieniveitsellä poikki kuoreen asti. Sen jälkeen sieni on valmis pannulle

Vasta-alkajan sieniura kannattaa Hakalan mukaan aloittaa rouskujen ja haperoiden tunnistamisella. Ne ovat samantyyppisiä ja melko helppoja tunnistaa.

Lähteet: YLE Etelä-Karjala