Tapani Löfvingin syntymästä 320 vuotta. Suomennetut päiväkirjat luettavissa internetissä.

Ison Vihan aikaan Suomessa oli paljon sissejä, jotka taistelivat vapauden puolesta. Tunnetuin heistä oli Tapani Löfving, joka syntyi Venäjän puolella Narvassa vuonna 1689. Löfvingin on tehnyt kuuluisaksi etenkin hänen päiväkirjansa, jotka ovat edelleen tallessa Porvoon ruotsinkielisessä lukiossa.

Yle Uutisten artikkeliarkisto
Kirjaston vitriini.YLE Helsinki / Paavo Häikiö

Suuri Pohjan sota käytiin vuosina 1700–1721 Ruotsin ja suuren vihollisliittoutuman välillä. Ruotsia vastusti Venäjä, Tanska, Puola-Liettua ja hieman myöhemmin myös Preussi ja Hannover. Sodan seurauksena Ruotsi menetti asemansa pohjoiseurooppalaisena suurvaltana ja Suomi joutui kärsimään isonavihana tunnetusta venäläisten miehityskaudesta.

Ote Tapani Löfvingin päiväkirjan vuonna 1874 suomentaneen Elisabeth Löfgrenin esipuheesta, jossa hän kertoo kuinka suomalaiset sissit saivat alkunsa:

”V. 1703 koko Inkerinmaa joutui Venäläisten haltuun. Pietarin kaupunki alkoi kohota Nevajoen vetelässä suussa. Silloin Suomenmaa oli kadottanut ulkovarustuksensa. Inkeri ei enää ollut Suomalainen, ja tuhansia sen asukkaista siirtyi hävitetyiltä syntymäsijoiltansa, vieraan vallan alta, tullen köyhinä kodittomina pakolaisina Suomalaiseen emämaahansa.

Mutta Suomenmaa itse jo taisteli henkensä edestä, sill'aikaa kuin sen oma säännöllinen sotaväki vuodatti verensä Liivin ja Kuurin tantereilla, Puolan tasangoilla, vihdoin Liesnan ja Pultavan verisillä kentillä. Ihmekö siis, että Suomi ei jaksanut ajanpitkään puolustaa itseänsä Venäjän ylivoimaa vastaan. Viipuri lankesi v. 1710; Käkisalmi meni kaupanpäälliseksi. Kolme vuotta myöhemmin tuli muun Suomen vuoro. -- Tämä oli "Iso-viha".

Tässä maamme kuoleman-taistelussa nuo kodittomat pakolaiset, joiden lukumäärä karttui joka askeleelta, jota vihollisen valta eteni, täyttivät omituisen viran. Sota oli heiltä kaikki ryöstänyt; heidänpä siis täytyi sodasta elatustansa etsiä. Vihollinen oli heiltä kodin ja tavaran vienyt; kosto viholliselle oli siis heidän oikeutensa. Isänmaa oli henkensä heitossa; niitäpä enää heidän oma henkensä maksoi. Näin syntyivät Suomalaiset "Sissit", nuo urhoolliset ja sukkelat, useinkin kostossansa julmat retkeilijät, jotka eivät antaneet tsaarin rauhallisesti levähtää pääkaupunkinsakaan lähistöllä”

Alkuperäiset päiväkirjat tallessa Porvoossa

Tapani Löfvingin päiväkirjoja säilytetään Borgå Gymnasiumin kirjastossa. Kirja löytyy kuitenkin kokonaisuudessaan suomennettuna internetistä, josta seuraava ote on poimittu. Otteesta selviää, miksi monet aikalaiset pitivät Löfvingiä pelottomana ja jopa uhkarohkeana sissinä. Tässä hän kertoo itse päiväkirjassaan kuinka oli kaatua yrittäessään polttaa Porvoon siltaa.

”Kenraalimajuri Armfelt ja eversti Krusenstjerna komensivat minua v. 1713 polttamaan Porvoon sillan vihollisten esteeksi. Sillan päässä ollessani, ampui vihollinen muutamilla sadoilla muskeeteilla yht'aikaa, mutta minuun ei sattunut kuitenkaan, vaikka savu nousi maasta ympärilläni. Nyt näin yhden miehen juoksevan sillalle, tähdäten minuun; hänen kuulansa vei vasemman korvani, mutta mies kaatui samalla, saatuansa minulta kuulan rintaansa.

Toinen puoli sillasta paloi kuitenkin. Palatessani tapasin majuri Gyllenström'in, joka surkutteli korvani kadottamista, sanoen: "Miksi nyt pitää nimittää Löfving'iä, joka on korvansa menettänyt!" "Korvan olen kyllä kadottanut", vastasin minä, "mutta vasemman vaan. Mitäs siitä! Moni menettää täällä henkensäkin". Tuon sanottuani repäisin pois sen palasen korvasta, mikä vielä oli jäänyt riippumaan.”

Lähteet: YLE Helsinki / Paavo Häikiö