Tähtihetki: Kuulustelu

Anu Silfverbergin mielestä Jörn Donnerin uusimman elokuvan poikkeuksellisuus on sen eurooppalaisuudessa ja yleisinhimillisyydessä. Lopussa jännite kuitenkin herpaantuu.

kulttuuri
Buena Vista International Finland

Jörn Donnerin Kuulustelu on poikkeuksellinen suomalainen elokuva siinä, että se ei korosta erityisesti suomalaisuuttaan – se on ennemminkin eurooppalainen elokuva. Vaikka tarina sijoittuu vankasti Suomen historiaan, se on yleisinhimillinen.

Desantti Kerttu Nuortevan tarina kertoo menetetystä elämästä ja siitä, mistä ihmisen merkityksellisyyden kokemus ja koko identiteetti koostuvat. Lisäksi voimakkaaksi teemaksi nousee yksilöiden välinen luottamus, joka on elämän ehto, mutta väärässä ajassa tappava ase. Tämän kaiken välittämiseen Donnerin staattinen kerronta liikkumattomine, lähelle menevine kuvineen on omiaan.

Minna Haapkylän koskettavasti esittämä Nuorteva on poikkeuksellisen vahva ihminen – aina niin kauan kunnes hänen tarkoituksensa maailmassa riistetään häneltä. Marcus Groth tekee ihastuttavan vähäeleisen ja samalla monitasoisen roolin Paavo Kastarina, jolla on inhimillinen kyky eläytyä hätään mutta myös sulkea siltä silmänsä tai käyttää sitä hyväkseen.

Sen lisäksi mitä nähdään, yhtä olennaista on se, mitä hahmoista ja heidän taustastaan jää kertomatta; Kuulustelu jättää tilaa katsojan ajattelulle.

Loppua kohti tarinassa aletaan toistaa jo esitettyjä huomioita ja kysymyksiä, ja jännite herpaantuu. Tällöin elokuvan vahvuus, staattinen kerronta, muuttuu paikoin sen heikkoudeksi.

Anu Silfverberg