"Hitlerin pääkallo" kuuluikin naiselle

Kappale "Hitlerin pääkalloa", jonka neuvostojoukot veivät toisen maailmansodan jälkeen Berliinistä Moskovaan, kuuluikin tuntemattomalle naiselle, sanovat kalloluuta tarkastelleet yhdysvaltalaiset tutkijat. Kallonkappale oli Neuvostoliitolle ja sen jälkeen Venäjälle tärkeä sotasaalis. Se pantiin näytteille valtionarkistoon vuonna 2000.

kulttuuri

Vakiintuneen teorian mukaan Hitler otti ensin myrkkyä ja ampui sitten itsensä keväällä 1945, kun puna-armeija moukaroi Berliiniä ja sota oli hävitty. Uskollisten kerrotaan polttaneen Hitlerin ja hänen lähimpiensä ruumiit bunkkerin pihalla, josta neuvostosotilaat sanoivat löytäneensä kallon yläosan ja muita luita.

Kallossa on luodinreikä, jota pidettiin merkkinä siitä, että teoria Hitlerin kuolinhetkistä on totta. Kaikki eivät ole siihen kuitenkaan uskoneet, ja onpa niitäkin, jotka yhä arvelevat Hitlerin päässeen pakoon neuvostojoukoilta.

Yhdysvaltalaisen Connecticutin kaksi professoria on nyt vienyt sotasaaliilta hohdon osoittamalla, että kallo kuului naiselle. Arkeologi Nick Bellantoni oli sitä mieltä jo ulkoisten merkkien vuoksi, ja geenitutkija Linda Strausbaugh varmisti asian DNA-kokeella.

Aluksi näytti siltä, että luu olisi liian huonokuntoista pätevän DNA-näytteen saamiseksi, mutta siinä onnistuttiin juuri ja juuri. Tulos oli kiistaton: kallo kuului 20 - 40-vuotiaalle naiselle, ei 56-vuotiaana kuolleelle Hitlerille.

Horjuuko itsemurhateoria?

Bellantonin ja Strausbough'n tutkimuksista kertonut History Channel -tv-kanava kyseenalasti niiden perusteella Hitlerin itsemurhan, mutta toisen maailmansodan vainoihin perehtynyt professori Christopher Browning sanoo, ettei uusi tieto vaikuta kuolinteoriaan.

Neuvostojoukkojen kertomukset eivät ole sen ainoat todisteet, muistuttaa Browning, joka opettaa Pohjois-Carolinan yliopistossa. Vastaavia tietoja Hitlerin lopusta saatiin sodan jälkeen muun muassa brittitiedustelulta.

Neuvostojoukot kertoivat kaivaneensa Hitlerin bunkkerin raunioista paljon jäännöksiä, joiden uskottiin kuuluneen Hitlerille, Braunille sekä propagandaministeri Joseph Goebbelsille ja hänen perheelleen. Sotilaiden mukaan joukossa oli leukaluu, jonka Hitlerin hammaslääkäri varmisti hänen leuakseen. Luusta on nyttemmin tallella vain valokuva.

Browning sanoo, että todellisen tutkimuksen kannalta sotilaiden kertomuksilla ei ole mitään merkitystä. Myös jotkut venäläiset tutkijat ovat kyseenalaistaneet ne, hän muistuttaa.

Strausbaugh'n mukaan luiden ja muiden todistuskappaleiden tieteellinen arvo on menetetty niiden huolimattoman käsittelyn ja säilytyksen vuoksi. Hän lisää, että ellei bunkkerissa kuolleiden sukulaisilta saada DNA-näytteitä, jää arvoitukseksi, kenen pääkallosta Moskovan sotasaalis on peräisin.

Lähteet: AFP, YLE Uutiset