Estonian uppoamisesta kulunut 15 vuotta

Myrskyisenä syyskuun yönä, viisitoista vuotta sitten tapahtui Pohjoismaiden suurin rauhanajan katastrofi. Itämeren rannoilla hiljennytään Estonian uppoamisen vuosipäivänä. Pahimmin onnettomuus kosketti virolaisia, ruotsalaisia ja suomalaisia.

Kotimaa
Pelastushelikopterin meripelastaja katsoo meressä kelluvaa Estonian pelastuslauttaa  syyskuussa 1994.
Itämerellä uponneesta Estoniasta saatiin pelastettua 137 henkeä.YLE

Autolautta Estonia upposi Itämerellä Utön edustalla rajussa myrskyssä 28. syyskuuta 1994.

Liki tuhannesta matkustajasta ja miehistön jäsenestä saatiin pelastettua 137. Estonian turma vaati 852 henkeä. Heistä suurin osa oli ruotsalaisia ja virolaisia.

Estonia joutui merihätään kansainvälisellä merialueella Utöstä kaakkoon.

Vuoden 1997 tutkintaraportin mukaan turma johtui keulavisiirin kiinnikkeiden murtumisesta kovassa aallokossa.

Pahaenteiset äänet ennakoivat katastrofia

Estonia lähti Tallinnasta kohti Tukholmaa 27. syyskuuta 1994 kello 19.15. Aluksella oli 989 henkilöä, joista 803 oli matkustajia.

Tuuli puhalsi etelästä, 8-10 metriä sekunnissa. Paikoin sateli, mutta näkyvyys oli kuitenkin hyvä.

Illan aikana tuuli kääntyi lounaaseen keräten voimiaan. Keskiyöllä tuuli 15-20 m/s. Osa matkustajista tuli merisairaaksi, kun aluksen keinunta ja jyskinä voimistuivat koko ajan.

Hieman ennen kello yhtä aluksen keulasta kuului metallinen paukaus aluksen kohdatessa suuren aallon. Vahtimatruusi tarkasti visiirin ja rampin lukituslaitteiden merkkivalot, mutta ei havainnut mitään erikoista.

Lisää epätavallisia ääniä kuului pian yhden jälkeen. Niitä kuulivat monet matkustajat ja hyteissään vapaavuoroa viettäneet miehistön jäsenet.

Noin 1.15 Estonia menetti visiirinsä, ja mennessään se repäisi rampin täysin auki. Merivesi tulvi valtoimenaan autokannelle.

Aluksella syntyi pakokauhu matkustajien rynnätessä portaikkoihin. Monet jäivät loukkuun hytteihinsä.

"Todella pahalta näyttää se nyt tässä kyllä"

Kahtakymmentä yli yksi laivan kaiuttimista kuului heikko naisääni, joka kuulutti viroksi: Häire, häire, laeval on häire (hälytys, hälytys, laivalla on hälytys).

Kello 1.22 vastaanotettiin ensimmäinen hätäkutsu Silja Europalla.

- Europa, Estonia? Silja Europa, Estonia, kuului huolestunut miesääni radiosta.

Europan vastattua seurasi hetki hämmentynyttä hiljaisuutta, kunnes kanavalla 16 kuului kansainvälinen hätäkutsu.

- Silja Europa, Viking, Estonia! Mayday, mayday!

Hätäviestin vastaanottaneella Europalla oltiin hetken aikaa epäuskoisia.

- Estonia, Silja Europa. Are you calling mayday?

Pienen hiljaisuuden jälkeen Siljalta kysyttiin, pystyykö Estonia vastaamaan ja kertomaan, mitä aluksella tapahtuu. Jatkokeskustelu käytiin suomeksi.

- Joo, meillä on nyt tässä ongelma. On paha kallistuma oikealle puolelle, uskon että on pari-kolmekymmentä astetta. Voisitko sä tulla apuun, ja pyytää myös Viking Linen apuun?

Siljalta vastattiin Viking Mariellan olevan aivan vanavedessä ja saaneen varmaan viestin, ja sen jälkeen yritettiin selvittää aluksen sijaintia, mutta sitä hankaloitti virtojen katominen onnettomuusalukselta.

- Meillä on blackout, ja mä en osaa sanoo sitä!

Estonian kaikki neljä pääkonetta olivat pysähtyneet. Hätägeneraattoritkaan eivät toimineet, mutta akut antoivat vielä virtaa osittaiseen valaistukseen.

Hetken hämmennyksen jälkeen Estonia pystyi kuitenkin ilmoittamaan sijaintinsa klo 1.29. Viesti päättyi pahaenteisesti.

- Todella pahalta näyttää se nyt tässä kyllä.

Sen jälkeen onnettomuusalukseen ei enää saatu radioyhteyttä. Hätäkutsun vastaanotti 14 laivaa, rannikkoradioasema sekä Turun meripelastuskeskus.

Vesi oli tulvinut jo Estonian komentosillallekin. Karttahuoneen kellon viisarit pysähtyivät 23.35 UTC eli niin sanottua maailmanaikaa.

Estonia upposi vajaassa tunnissa

Aaltoja vasten kääntynyt Estonia ajelehti voimattomana myrskyävällä merellä. Kallistuma oikealle lisääntyi, ja lisää vettä tulvi autokannelle. Koko oikea kylki painui veden alle puoli kahden aikoihin; samaan aikaan kun viestiyhteys Estonialle katkesi. Pian kallistuma kasvoi yli 90 asteen.

Korkeat aallot huuhtoivat ihmisiä mereen, osa hyppäsi itse toivoen pelastusta.

Estonia upposi nopeasti perä edellä. Viimeisen kerran se havaittiin alueella olevien laivojen tutkakuvissa noin kello 1.50. Katastrofia enteilleestä ensimmäisestä paukahduksesta ei ollut kulunut tuntiakaan.

Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle ehti Viking Mariella, noin 20 minuuttia Estonian uppoamisen jälkeen. Sen vanavedessä saapuivat Silja Europa, Silja Symphony, Isabella ja Finnjet; viimeiset kolmen jälkeen aamuyöllä. Tuolloin paikalle ehti myös ensimmäinen pelastushelikopteri.

Aallot visiiriä voimakkaammat

Onnettomuuden uhreista useimmat eivät edes ehtineet ulos laivasta. Kallistuvassa laivassa liikkuminen kävi yhä vaikeammaksi huonekalujen ja matkatavaroiden liukuessa kulkureiteille.

Pelastuslautoille selvinneistä monet menehtyivät hypotermiaan, koska lauttoja ja niiden varusteita ei osattu käyttää oikein.

Estonian upotessa Itämerellä raivosi raju syysmyrsky; aivan liian raju aiemmin saariston suojissa seilanneelle alukselle.

Aiemmin Viking Sally -nimellä liikennöineen aluksen kohtalo sinetöityi oikeastaan jo reilua puolta vuotta aiemmin, kun se siirtyi vaativammalle avomerireitille Tallinnan ja Tukholman välille.

Keulavisiirin rakenteet antoivat periksi luonnonvoimille, ja onnettomuutta tutkineen kansainvälisen komission mukaan ilmeisesti yksi aalto riitti vaurioittamaan visiiriä kohtalokkaasti.

Onnettomuusyönä vallinneissa olosuhteissa voidaan pitää ihmeenä sitä, että Estonialta saatiin pelastettua 137 ihmistä. Pelastusoperaatio myrskyssä oli erittäin vaativa ja vaarallinen myös auttajille. Omakotitalon korkuiset aallot heittelivät pelastuslauttoja kuin lastuja laineilla.

Pelastajat taistelivat yöllä paitsi myrskyä myös aikaa vastaan; jääkylmänä vellova meri ei antanut armoa vedenvaraan joutuneille. Onnettomuuspaikalla tuuli puhalsi 25 metrin sekuntivauhdilla, ja tuuli piiskasi myös Utön linnakesaarta, jolle uhreja kuljetettiin.

Evakuointikeskus perustettiin saarelle hyvin ripeästi, mutta aamun valjettua selvisi, että auttajien tehtäväksi jäi vain vastaanottaa vainajia.

Lähteet: YLE Turku