1. yle.fi
  2. Uutiset

Tähtihetki: Surrogates - sijaisrobotit

Jonathan Mostow'n Surrogates - sijaisrobotit -tieteisjännärin lähtökohdat ovat tavallista oivaltavammat, mutta toiminnan lomassa elokuva ei ehdi syventyä niihin, sanoo Tarmo Poussu. Anu Silfverbergille elokuva on pannukakku.

kulttuuri

Bruce Willis on taas suosikkipuuhassaan eli maailmaa pelastamassa. Apunaan hänellä on sekä vaalea Radha Mitchell että digianimaation keinoin nuorennettu versio omasta itsestään.

Jonathan Mostowin ohjaamassa tieteisjännärissä lähes jokaisella ihmisellä on käytössään nuorempi, kauniimpi ja etevämpi sijaisrobotti joka elää omistajansa puolesta. Näin ihmiset voivat toteuttaa unelmiaan turvallisesti neljän seinän sisällä pysyen. Jos robotti rikkoutuu, sen tilalle voi aina hankkia uuden.

Robottiyhteiskunnan tasapaino häiriintyy, kun joku keksii tuhota robotteja niin, että myös niiden käyttäjät kuolevat. Apuun rientää Willisin esittämä poliisi, joka pian joutuu luopumaan nuorekkaasta sijaisrobotistaan ja astumaan itse kehään.

Surrogates – sijaisrobotit on osaavasti toteutettuihin toimintakohtauksiin keskittyvä tieteisjännäri, jonka tarinassa – tai ainakin sen lähtökohdissa – on tavallista enemmän ideaa. Ajatuksen tasolla matka oman aikamme plastiikkakirurgian ja teknisten varaosien ehostamasta ihmisestä robottisijaiseen ei ole niinkään pitkä.

Valitettavasti elokuva ei toimintajaksojensa lomassa malta syventyä moniin aiheensa herättämiin kysymyksiin. Tarinan loppuhuipennus saa tahattoman (?) koomisia piirteitä, kun tuoliin sidottu nörtti ratkaisee viidessä sekunnissa teknologisen pulman, jota nerokkaaksi väitetty tiedemies (James Cromwell) ei ole kyennyt vuosien aikana oivaltamaan.

Kuten jokainen tietokoneen kotikäyttäjäkin tietää, joskus kannattaa painaa Enteriä ja Shiftiä samanaikaisesti…

Tarmo Poussu

Jonathan Mostow'n toimintaelokuvan lähtökohta on kyllä ihan kiinnostava. Jokainen lienee joskus haaveillut kaksoisolennosta, jonka voisi lähettää töihin tai ikäviin tilanteisiin itsensä puolesta. Elokuva kysyy, miten kävisi jos tämä olisi mahdollista. Vastaus: kukaan ei tekisi enää mitään itse, sillä kynnys saapua paikalle lihana ja verenä nousisi liian korkeaksi.

Tieteisrymistelyjen tapaan Surrogates mässäilee teknologiapelolla hiukan naiivistikin, mutta teemahan ei ole uusi; koneiden ylivaltaa on maalailtu teollisesta vallankumouksesta asti.

Bruce Willis tekee kelvollisen roolin ryvettyneenä poliisina, joka kaipaa vaimoaan ja haluaisi joskus nähdä tämän ihan livenä.

Melko mukavia aineksia siis, mutta pannukakku niistä lopulta tulee. Sijaisrobottien maailmassa kun liikutaan, moni hahmo jää elottomaksi. Ja kun tarinan arvoitus lopulta ratkeaa, juoni menee idioottimaiseksi. Kautta linjan elokuvan kohderyhmää aliarvioidaan rajusti – selittävä dialogi on niin selittävää, että se kääntyy jo vitsiksi. ”Ymmärrätkö, jos painat siitä, kaikki tuhoutuu – niin siitä nappulasta juuri – jos painat siitä, aivan kaikki tuhoutuu, niin että älä nyt vain paina siitä punaisesta nappulasta...” Hohhoijaa.

Anu Silvferberg

Lue seuraavaksi