55-vuotias Keltainen kirjasto toi suomalaisille Hemingwayn ja Greenen

Tammen Keltainen kirjasto on tarjonnut korkealaatuista käännöskirjallisuutta suomalaisille jo 55 vuotta. Suomen pitkäikäisin kirjasarja syntyi vuonna 1954 Suomeen, jossa oli pulaa kaikesta – myös hyvästä käännöskirjallisuudesta. Keltaisessa kirjastossa on julkaistu teoksia 126 kirjailijalta, joista 24 on saanut Nobel-palkinnon. Tänä syksynä ilmestyy sarjan 400. kirja.

kulttuuri
Yhdysvaltalainen kirjailija Ernest Hemingway Kuuban asunnollaan lähellä Havannaa.
Myös Ernest Hemingwayn teokset suomennettiin Keltaisen kirjaston kautta.AP Graphics Bank

Keltaisen kirjaston perustaja Jarl Helleman kertoo, että Keltaisen kirjaston aloittaessa käännöskirjallisuus ei kiinnostanut isoja kustantamoja.

- 1950-luvulla suurilla kustantamoilla kuten Söderströmillä ja Otavalla oli kädet täynnä koulukirjojen ja kotimaisten kirjailijoiden kustntamisessa. Ne eivät vielä silloin olleet kiinnostuneita juurikaan muista käännöskirjoista kuin bestsellereistä, Helleman sanoo.

Keltaisen kirjaston kautta Suomeen saatiin vihdoinkin jo muualla maailmalla suurta huomiota herättänyttä kirjallisuutta. Muun muassa sellaisten johtavien nimien kuten Ernest Hemingwayn, Alberto Moravian ja Graham Greenin kohutut teokset suomennettiin Keltaisen kirjaston kautta.

Tällaisten suurien nimikkeiden tuominen Suomen markkinoille merkitsi myös aivan uusien yhteyksien luomista maailmalle.

- 1950-luvulla minä oikeastaan matkustin Tammen maailmankartalle. Minulla oli silloin aina mukana Keltainen kirja, jonka perässä oli luettelo kaikista Keltainen kirjasto -sarjassa julkaistuista kirjoista, Helleman kertoo.

Maailmalla listaa ihmeteltiin, sillä siellä ei ollut totuttu siihen, että yhdellä kustantajalla oli niin paljon yleisesti tunnettuja nimiä.

Lisää naisia

Yleisen kirjallisuustieteen professori Hannu Riikonen Helsingin yliopistosta pitää Keltaisen kirjaston pitkän iän salaisuutena teosten jatkuvaa korkeaa tasoa ja ansiokasta ajankohtaisen kirjallisuuden seuraamista. Parannuksiinkin olisi kuitenkin varaa, Riikonen sanoo.

- Voisi ajatella, että naisten kirjoittamaa kirjallisuutta huomioitaisiin enemmän. Myös kielten kirjo on jatkuvasti kasvanut, joten ehkä vielä enemmän voisi avata ovia ja ikkunoita maailmalle.

Riikosen mielestä kannattaisi julkaista lisää ruotsalaista ja muuta pohjoismaista sekä muiden lähialueiden kirjallisuutta. Myös venäläinen kirjallisuus saisi hänen mielestää olla nykyistä paremmin edustettuna, toteaa professori Hannu Riikonen.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Jenni-Maarit Koponen