Tähtihetki: Julie & Julia

Sekä Tarmo Poussu että Anu Silfverberg ovat sitä mieltä, että Nora Ephronin elokuva Julie & Julia kannattaa katsoa Meryl Streepin vuoksi, vaikka itse filmiä kumpikin pitää vain kolmen tähden arvoisena.

kulttuuri
Meryl Streep esittää Julia Childia. Hymyilee viinilasi kädessään.
Walt Disney Studios

Meryl Streep lisää jälleen uuden loistoroolin niitä jo ennestäänkin pullistelevaan filmografiaansa. Elokuvassa Julie & Julia hän esittää legendaarista ruokakirjailijaa ja tv-kokkia Julia Childia (1912 - 2004), joka esitteli ranskalaisen keittiön salaisuudet amerikkalaisille vuonna 1961 julkaistussa massiivisessa opuksessa Mastering the Art of French Cooking. Epätyypillisen komediallisella roolityöllään Streep tavoittaa Childin persoonallisen puhetavan ja kehonkielen naulankantaan.

Nora Ephronin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva kertoo lomittain kahta tarinaa. Toinen kertoo diplomaattimiehensä kanssa Ranskaan vuonna 1948 muuttaneen Childin kasvusta ranskalaisen keittiön tuntijaksi ja taituriksi. Nykyaikaan sijoittuvassa rinnakkaistarinassa Julie Powell -niminen nainen (Amy Adams) päättää kokata Childin keittokirjan kannesta kanteen vuodessa (524 reseptiä 365 päivässä!) ja kirjoittaa urakastaan päivittäistä nettiblogia. Molemmat tarinat ovat perustaltaan tosia.

Julie & Julia on epätasainen ja pahasti ylimittainen elokuva, joka useimpien kaltaistensa tavoin kärsii myös kahden tarinan syndroomasta. Toisin sanoen sen alituinen hyppely tarinasta toiseen muodostuu rasitteeksi.

Julia Childin kehitys keittiötupelosta mestarikokiksi on verrattomasti kiinnostavampi kuin Powellin puuduttava ahkerointi keittiössään. Amy Adamsin raikas roolityö tekee Powellista kiinnostavamman ihmisen kuin mihin käsikirjoitus antaa aihetta, mutta Streepin bravuurisuorituksen ja Childin kiehtovan elämäntarinan rinnalla Adams - Powell-yhdistelmä kutistuu pelkäksi kuriositeetiksi.

Stanley Tucci esittää hillityn sympaattisesti Childin rakastavaa aviomiestä. Chris Messina jää Powellin miehenä melko värittömäksi hahmoksi.

Tarmo Poussu

Meryl Streep tuntuu nyt murtautuneen lopullisesti ulos eteerisesti hassulla aksentilla sössöttävästä ”eurooppalaisen tyypin” muotistaan. Ja miten ihanaa sitä onkaan katsoa!

Rivoja puhuva, ylärekisterillä kiekuva hontelo kokki Julia Child on yksinkertaisesti loistava hahmo. Nainen on vanha ja rujokin, ja puhuu räävittömiä – ja silti hän on samalla seksikäs, rakastettava, herttainen. Näin monipuolisia ja ristiriitaisia naishahmoja saa elokuvissa harvoin nähdä. Julia Childin tarina on kertomisen arvoinen.

Päätarina seuraa kuitenkin Julie Powellia, kolmikymppistä naista, joka kirjoittaa blogissaan kokkauksistaan Childin reseptikirjan pohjalta.

Powellia esittävä Amy Adams jää täysin Streepin varjoon. Hänen roolinsa on liian monista elokuvista tuttu: neuroottinen ja melkein lapsenomainen puoliaikuinen. Elokuvan Powell on niin epäitsenäinen ja itsekeskeinen, että hänen seurassaan on vaikea viihtyä. Mistä tätä epäkypsien naisten aaltoa elokuvassa oikein pitäisi syyttää? Mikä sen aloitti? Ally McBealkö?

Tästä seuraa, että elokuva on hiukan epätasainen. Julien elämää seuraavat osat tuntuvat välttämättömältä pahalta joka pitää istua läpi jotta taas pääsisi seuraamaan valloittavaa Juliaa.

Anu Silfverberg