Hevi ei ole yksinkertaista musiikkia

Musiikkialalla hevimetallista on ilmestymässä ensimmäinen väitöskirja. Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa väittelevä musiikkitieteilijä Esa Lilja tutkii väitöskirjassaan klassisia heviyhtyeitä, kuten Deep Purple ja Black Sabbath.

viihde
Ozzy Osbourne
AP Graphics Bank

Vuonna 1970 brittiläisen Black Sabbath -yhtyeen rämisevä musiikkityyli herätti pahennusta. Nyt, lähes 40 vuotta myöhemmin, hevimetallista on tullut osa akateemisen musiikintutkimuksen perinnettä. Helsingin yliopistossa väittelevä Esa Lilja on tutkinut heavyn harmoniaa klassisen musiikin keinoin.

- Harmonian käsittely on oikeastaan peräisin monesta eri lähteestä eikä pelkästään tämmöisestä boogie-bluesista niin kuin on joskus väitetty. Heavy metallista löytyy länsimaisen taidemusiikin mukaisia harmonisia ratkaisuja ja myös modaalisia harmonioita. Viitteitä on myös jazziin ja keskiaikaiseen kirkkomusiikkiin.

Hevin analysoinnissa Lilja nostaa esiin särökitaran merkityksen, sen tutkiminen kun vaatii sointujen uudenlaista hahmottamista.

- Kitarasärö tuottaa harmonista yläsävelsarjaa ja toisaalta uusia niin sanottuja kombinaatioääneksiä, jolloin kitaralla tuotettu sointu on itse asiassa monimutkaisempi kuin esimerkiksi avoin kvintti.

Hevi ei karusta ulkokuvastaan huolimatta ole yksinkertaista musiikkia, sanoo Lilja, joka ei halua julistautua Suomen ensimmäiseksi hevitohtoriksi.

Lähteet: YLE Uutiset / Joonas Turunen