1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Jyväskylä

Suomalaiset - sisäsiittoiset kengänkärkiin tuijottajat

Toimittaja, diplomaatti Pasi Rutanen asui lapsuutensa Jyväskylässä. Työ vei Rutasta ympäri maailmaa, nyt hän on asettunut Pariisiin. Rutaselle Suomi näyttäytyy moniongelmaisena, mutta rakkaana maana.

Pasi Rutanen Kuva: YLE

Neljäkymmentä vuotta sitten Neil Armstrong astui kuunkamaralle. Hetki oli maailmanhistoriallisesti merkittävä. Tuolloin Yleisradion Washingtonin kirjeenvaihtajana oli Jyväskylästä lähtöisin oleva Pasi Rutanen. Hän selosti kuukävelyn. Rutanen muistaa tapahtuman hyvin.

- Se jäi mieleen tapahtumana, jossa tavallaan koko maailma lähti liikkeelle. Erityisesti jäi mieleen raketin lähtö eikä yksistään se, että miehet astuivat kuuhun. Kyllä se todennäköisesti silloin oli tapahtumana vaikuttavampi, kuin miltä se tänään tuntuu. Nykyään tuo tapahtuman on monille varmaan vain sellainen avaruusseikkailu, vähän Star Trekiä. Silloin se oli todella mahtava tapahtuma.

Moni muistaa, että Rutaselta jäi lähetyksessä kertomatta Neil Armstrongin kuuluisat sanat: "Tämä on pieni askel minulle, mutta suuri askel ihmiskunnalle." Itse Rutanen ei muista tätä ollenkaan.

- Luin lehdistä nyt jälkeenpäin, että siinä (lähetyksessä) oli käynyt moka. Siinä nyt oli sellainen hässäkkä ja sotku päällä, että se vaan livahti. Tämä lausuma oli harjoiteltu aikalailla etukäteen, mutta jossain vaiheessa se jäi pois.

Lapsuuden Jyväskylä oli Silver City

Rutanen on viettänyt lapsuutensa Jyväskylässä. Toimittajan ja diplomaatin työt ovat vieneet Rutasta ympäri maailmaa: Washingtonin lisäksi muun muassa Kairoon, Pariisiin, Pekingiin ja Geneveen. Lapsuuden Jyväskylä oli hyvä kasvualusta tulevalle maailmankansalaiselle.

- Silloin, kun minä olin lyseossa 50-luvulla, niin meille Jyväskylä oli hyvin kosmopoliittinen paikka ja me nimitettiin Jyväskylää Silver Cityksi. Me luettiin Steinbeckiä, Hemingwayta ja katseltiin ranskalaisia ja tietysti amerikkalaisia elokuvia. Minä luulen, että meillä oli sellainen ote ja näkemys maailmasta, joka oli täysin kansainvälinen ja kosmopoliittinen. Ei tämä mikä tahansa syrjäkylä ollut. Me seurasimme kaikkea sitä, mitä maailmalla tapahtui elokuvissa, kirjallisuudessa, politiikassa ja yleensä maailman tapahtumia.

Rutasen mielestä internetin valtakausi on kaventanut ihmisten ajattelua. Ennen oli toisin, sillä asioita joutui miettimään, ei vain suodattamaan tietoa.

- Minä luulen, että meillä oli viisautta enemmän silloin, koska me luimme pitkiä harmonisia tekstejä ja mietimme asioita. Nythän ei oikeastaan mietitä, vaan seulotaan tällaisia tiedon raakileita ja se on sellaista yhtä sössöä. Varsinkin tämä blogihomma on vetänyt kaiken pieleen. Tietous kasaantuu, mutta viisaus vähentyy. Minä luulen, että näkemykset ja perspektiivitkin kaventuvat, pohdiskelee Rutanen.

Katteeton itsekehun mantra

Rutanen seuraa Suomen tapahtumia joka päivä. Kuva Suomesta ei ole mitenkään ruusuinen. Rutasen mielestä Suomessa on paljon kehittämisen varaa.

- Minä seuraan Suomea mustasukkaisesti joka päivä. Luen netistä lehtiä, käyn Helsingissä säännöllisesti kerran pari kuukaudessa ja Jyväskylässä aika usein. Jos Suomea katsoo median kautta, niin tämä on aika surkea paikka. Mutta mediaanhan ei kannata uskoa. Se on mitä on. Ei se ole samaa tasoa kuin ennen.

- Meillä on hyvin paljon sisäsiittoista itsekehun mantraa. Me uskomme, että olemme maailman parhaita määrätyillä sektoreilla ja sitten käy ilmi, että kilpailijat ovat ajaneet aikoja sitten ohi. Silti me vaan edelleen kaikissa seminaareissa kehutaan, miten hyviä me ollaan. Viimeisin mantra on, että me ollaan ympäristöteknologiassa se, joka pystyy hakkaamaan kenet tahansa, mutta kyllä siinä on käynyt niin, että esimerkiksi Italia ajoi meidän ohi ympäristöteknologiaviennissä jo vuosia sitten.

- Meidän ongelma ulkona on se, että meillä on edelleen vaikeuksia keskenämme olla yhteistyössä ja koordinoida yhteistyötä sillä tavalla, että me voidaan olla ulkona yhteistyössä. Me luodaan täällä sisällä näitä verkostoja ja klustereita, mutta sitten kun ne pitäisi nostaa ylös ja kilpailla ulkona yhdessä, niin siihen se sortuu. Meidän perusongelmana on sosiaalisen verkostoitumisen puute ulkona. Siinä on nämä vanhat tarinat kengänkärkiin tuijottamisesta edelleen hyvin monella. Nuori polvi tosin on muuttunut, että se on kansainvälistä.

Juuret Suomeen vahvistuvat

Muutaman myönnytyksen Rutanen kuitenkin Suomelle antaa.

- Kyllähän tämä on fantastinen maa. Veto on tänne edelleen kova. Mitä enemmän ulkona asuu, sitä enemmän juuret tänne Suomeen päin vahvistuu. Tänne sitä pitää Jyväskyläänkin vääntäytyä harva se kuukausi.

Maailmalla asuessaan ja työskennellessään Rutanen on todennut, että loppujen lopuksi ihmiset ovat hyvin samanlaisia kaikkialla. Ei ole väliä onko idässä vai lännessä. Nykyisin Rutanen asuu amerikkalaisen vaimonsa kanssa Pariisissa. Suomessa on kuitenkin yksi asia, mikä on ylitse muiden:

- Suomen luonto. Kun tänne tulee ja jos pääsee metsämaisemiin, niin kyllä se on kuin kohtuun palaisi.