1. yle.fi
  2. Uutiset

Vain muutos on pysyvää

Ilmasto muuttuu, se on aina muuttunut ja muuttuu herkeämättä maailman loppuun asti. Keskustelu ilmastonmuutoksesta on mennyt niin kiemuraiseksi, että tästä toteamuksesta voi saada otsaansa ilmastonmuutoksen kieltäjän eli denialistin leiman. Ei paljon hetkauta, kirjoittaa YLEn Matti Virtanen.

Ulkomaat
Maapallo avaruudesta katsottuna
EPA / NASA / JPL / HO

Kun opiskelin maantiedettä Helsingin yliopistossa 1970-luvulla, klimatologiaa piti päntätä sen verran, että tiesi Köppenin ilmastovyöhykkeet ja pääpiirteet holoseenikauden muutoksista. Kovin moni meistä opiskelijoista ei aavistanut, että näistäkin tiedonjyvistä voisi joskus olla jotain hyötyä.

Me olimme kiinnostuneet pikemminkin väestönkasvusta, aavikoitumisesta ja köyhyydestä. Olisimme halunneet, että Suomi sijoittaa kehitysapuun 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan. Sellainen tavoite oli YK:ssa hyväksytty!

1970-luvulla puhuttiin ilmaston viilenemisestä

Mitään epäilystä ei ollut siitä, että jääkausien välinen interglasiaali eli mukava lämmin vaihe on kestänyt poikkeuksellisen pitkään, ja ihmiskunta joutuu taas sopeutumaan suurten mannerjäätiköiden aikaan joskus seuraavien 5 000 vuoden aikana. 1970-luvun kylminä vuosina oli jopa puhetta siitä, että suuri viileneminen olisi jo alkamassa.

Muistan keskusteluja siitä, miten etenevä mannerjäätikkö raivaa tieltään kaiken irtaimiston: kasvillisuuden, maaperän ja ihmisen luomat rakennelmat. Jonkin verran teräsbetonia ja asfalttia saattaa jäädä kellarikerroksiin ja notkelmiin, joista arkeologit sitten seuraavan interglasiaalin aikana 90 000 vuoden kuluttua päättelevät, missä ne muinaiset kaupungit ja ydinjätevarastot sijaitsivatkaan.

Lammin biologisella asemalla pidettiin kenttäkurssit, joihin kuului likaista paleoklimatologiaa: moreenin rakenteesta laskettiin jäätikön kulkusuuntaa, suolta kairattiin turvenäytteitä muutamien metrien syvyydestä, ja tuoreinta ilmastohistoriaa luettiin puiden vuosirenkaista.

Turpeesta laskimme mikroskoopin avulla siitepölyhiukkasten jakaumia ja näimme omin silmin, että keskiaikana Kanta-Hämeessä oli nykyistä enemmän pähkinäpensasta (Corylus avellana) - selvä merkki siitä, että ilmasto on ollut huomattavasti nykyistä lämpimämpi.

Oppikirjoista saimme lukea, että vielä lämpimämpää oli ollut niin sanotun holoseenin optimin aikana, ensimmäisinä vuosituhansina viime jääkauden jälkeen. Siis siihen aikaan, kun ihmiskunta keksi aloittaa maanviljelyn sekä kesyttää naudat ja muut tuotantoeläimet.

Joskus myöhemmin minulle selvisi, että ennen viime jääkautta, ns. Eem-interglasiaalin aikana oli vielä sitäkin lämpimämpää. Mutta sekään ei auttanut; neandertalilaisten serkkujemme pettymykseksi jäätiköityminen käynnistyi taas kerran, kuten se on tehnyt jo kymmenisen kertaa miljoonan viime vuoden aikana.

Tarvitseeko erikseen mainita, että dinosaurusten aikaan oli vielä sitäkin lämpimämpää?

Jostain syystä maapallon ilmasto on aina viilentynyt lämpöjaksojen jälkeen. Ja päinvastoin: maapallo ei ole muuttunut pysyvästi lumipalloksi.

Lukemattomia syitä ja seurauksia

Muutosten perimmäiset syyt ovat tiedossa. Maapallon kiertoradan ja pyörimisliikkeen pienet muutokset vaikuttavat Auringosta tulevan lämpöenergian määrään ja jakautumiseen. Mannerliikunnot vaikuttavat merivirtoihin ja ilmakehään. Myös Auringon säteilyssä eri aallonpituuksilla on vaihtelua, joka vaikuttaa osin vielä tuntemattomin tavoin. Ilmakehän kemiallinen koostumus voi joko nopeutta tai hidastaa muutoksia.

Muutosten välittömiä syitä sen sijaan ei tiedetä: miksi maapallon keskilämpötila on kääntynyt tällä vuosikymmenellä laskuun, vaikka kasvihuonekaasujen päästöt ovat lisääntyneet ennakoitua nopeammin? En luottaisi kehenkään, joka väittää tietävänsä tähän yksinkertaisen vastauksen. Yhtä vähän uskon niihin, jotka väittävät tietävänsä miksi maapallon keskilämpö nousi viime vuosisadalla ne kuuluisat 0,7 astetta.

Ilmastojärjestelmä pitää sisällään lukemattomia syitä ja seurauksia, joiden välillä on vaikeasti arvioitavia viiveitä. Parin viime vuosikymmenen aikana suuri osa tiedeyhteisöstä on alkanut uskoa, että tämä järjestelmä voidaan mallintaa tietokoneilla niin hyvin, että vuoden 2100 ilmastosta voidaan esittää luotettavia ennusteita. Nyt näiden mallien pohjalta maapallolle pitäisi luoda parissakymmenessä vuodessa uusi energiatalous, ja ehkä jopa uusi ihminen.

Energiapula on haaste yhä kasvavalle ihmiskunnalle, ja fossiilisten polttoaineiden tilalle on tietysti keksittävä jotain. Olisi hienoa nähdä, kun luomuviljelijä kyntää peltonsa tuulisähköllä toimivalla ekotraktorilla. Mutta sanelen pöytäkirjaan eriävän mielipiteen: hosumalla ei saada aikaan muuta kuin itkua ja hammasten kiristystä, ja sitäkin pääasiassa niissä köyhissä maissa, joille me 1970-luvun nuoret olisimme halunneet antaa sen 0,7 prosenttia. Viime vuoden ruokakriisi oli tästä esimakua.

Kokemani ja lukemani perusteella uskallan väittää, että 0,7 asteen lämpeneminen vuosisadassa ei ole mitenkään erikoista, eikä vuosi 2009 ole ilmastopolitiikassa millään tavalla ratkaiseva, vaikka niin on tapana hokea Kööpenhaminan kokouksen ja poliitikkojen kasvojen pelastamiseksi.

Kiinan, Intian, Brasilian, USA:n, Venäjän ja parin muun maan hallitukset ja kansat ovat riippuvaisia siitä, että niiden talous kasvaa. Toistaiseksi se kasvaa fossiilisten polttoaineiden varassa, jos kasvaa.

Ilmasto puolestaan jatkaa muuttumistaan, tapahtui päästöille mitä tahansa. Myös viilenemiseen ja uusiin nälkävuosiin olisi hyvä varautua.

Lähteet: Matti Virtanen Kirjoittaja työskentelee vastaavana tuottajana YLEn Ajankohtaisohjelmissa. Koulutukseltaan hän on maantieteilijä. Hän on ollut mukana perustamassa skeptikkojen yhdistystä Skepsis ry:tä.

Lue seuraavaksi