1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle Uutisten artikkeliarkisto

Afrikka, seuraava Afganistan.

Tämän päivän en uskonut koittavan. Että minulla olisi jotain annettavaa Suomen turvallisuuspoliisin Supon johdolle ja sen tuleville mahdollisille agenteille Afrikassa. Neuvo on yksinkertainen.

Lukekaa Jeremy Keenanin kirja The Dark Sahara: America’s War on Terror in Africa. Keenan on tutkija Lontoon yliopiston sosiaalisen antropologian ja Afrikan tutkimuksen laitoksessa. Jos ette saa kirjaa käsiinne lukekaa edes Anthropology Today –lehdessä julkaistut Keenanin artikkelit tai jos nekin ovat ylivoimaisia, katsokaa mitä Independent-lehti on kevään ja kesän aikana kirjoittanut Malissa tapahtuneiden turistien kaappausten taustoista.

Keenan on tiedemies ja hänen tekstinsä on erittäin tarkasti lähdeviitoitettu. Hän tunsi Saharan ja Sahelin alueen jo ennen kuin Yhdysvallat rakensi sinne terrorismin vastaisen rintamansa Algerian tiedustelupalvelun avulla 2000 –luvun alussa.

Terrorismin uhkaa liioiteltu

Keenanin tekstin yksinkertaistaminen tekee väkivaltaa hänelle, mutta karkeasti tulkittuna Keenanin näkemys on, että sekä Yhdysvaltojen hallitus että paikalliset hallitukset liioittelivat tietoisesti terrorismin uhkaa Saharan ja Sahelin alueella, algerialaiset ja amerikkalaiset tiedustelupalvelut levittivät väärää tietoa ja erityisesti Malin hallitus provosoi paikallisia heimoja tarttumaan aseisiin.

Saharassa ja Sahelissa ei ollut terrorismia ennen kuin Yhdysvallat ja Algerian tiedustelupalvelu alkoivat tuottaa sitä. Aluksi uutisoidut tapahtumat sisälsivät olennaisia valheita, mutta vuosien kuluessa disinformaatiosta on tullut itseään toteuttava ennuste.

Eurooppalaisten turistien kaappaukset Afrikassa näkyvät hetken aikaa julkisuudessa, niitä pidetään esimerkkeinä järjettömästä terrorismista, joka nyt leviää Afrikassa. Rautalangasta väännetty ajatusmalli on, että siellä missä on terrorismia, sinne on lähetettävä sotilaita tai tiedustelupalvelun agentteja.

Tieto yksipuolistuu

Kansainvälisissä uutisissa on harvinaisen vähän taustoja tapahtumille. Sehän ei ole hämmästyttävää, Afrikassa vakinaisesti asuvia länsimaisia kirjeenvaihtajia maailmassa ei ole kovin paljon. Esimerkiksi tämän vuoden tammikuussa Malissa kaapattiin neljän hengen turistiryhmä. Yksi ja sama artikkeli kiersi eurooppalaista lehdistöä. Vaikka yksi kaapatuista, Britannian kansalainen teloitettiin toukokuun viimeisenä päivänä, hänestä ei vieläkään tunnuta tietävän kovin paljon.

Anthropology Todayn artikkeleissa Jeremy Keenan kertaa monien kaappauksien kulun, joissakin tapauksissa kaappaajien nimiä myöten ja pystyy dokumentoimaan miten monimutkaisista kuvioista on kyse. Keenan on tehnyt kenttätyötä Afrikassa vuodesta 1964 lähtien ja on jatkuvassa yhteydessä paikallisten asukkaiden kanssa. Hän toisin sanoen tunsi ihmiset ja alueet ennen kuin ne julistettiin terroristialueiksi.

Vastatoimia ohuin perustein

Terrorismin vastaisen taistelun varjolla presidentti Bush sai useiden pienempien sotilaallisten operaatioiden kautta muodostettua US Africomin, 1300 hengen sotilaallisen yksikön, jonka päämaja on toistaiseksi Stuttgartissa, koska Liberiaa lukuun ottamatta Afrikan valtiot eivät suostuneet vastaanottamaan tukikohtaa.

Vastustajaksi Afrikassa on määritelty pohjoisafrikkalaisten islamistien al-Qaida, organisaatio, joka Keenanin arvioiden mukaan alunperin oli Algerian tiedustelupalvelun peitejärjestö tai siinä ainakin toimi palvelun salaisia agentteja.

Saharan ja Sahelin alueella on kaapattu näyttävästi panttivankeja 2000-luvun alusta lähtien. Keenanin mukaan kaappausten tarkoitus on ollut ensisijaisesti helpottaa Afrikan militarisointia.

Kanadalainen Globe and Mail–päivälehti on seurannut tilannetta Malissa, koska kanadalainen diplomaatti ja YK:n erityislähettiläs avustajansa kanssa siepattiin viime vuoden lopussa ja vapautettiin tänä keväänä tiettävästi huimaa lunnassummaa vastaan.

Vajaa viikko sitten Globe and Mail julkaisi Timbuktussa päivätyn artikkelin, jossa esitettiin pelko siitä, että Saharasta on tulossa seuraava Afganistan. Pienessä mittakaavassa näin on jo tapahtunut.

Vertaamalla Globe and Mailin artikkeleja Jeremy Keenanin perehtyneisyyteen saa järkyttävän kuvan siitä miten heppoista laatulehdenkin uutisointi voi olla silloin kun kirjeenvaihtajaverkosto on ohut tai puuttuu täysin. Vaikka Globe and Mail ei mainitse US Africomin olemassaoloa, se kertoo että Yhdysvallat on lähettänyt tänä vuonna 300 sotilaallista asiantuntijaa kolmeksi kuukaudeksi Afrikkaan.

Seuraava Afganistan?

Keenanin mukaan kansainvälisen politiikan terrorisminvastainen sota on aiheuttanut korjaamatonta vahinkoa Saharan ja Sahelin paimentolaisväestölle. Eurooppalaisten kaappaukset ovat romahduttaneet alueen turismin, mikä on merkinnyt elinkeinojen kuolemaa.

Samaan aikaan kansainväliset yritykset ovat lisänneet alueiden luonnonvarojen hyödyntämistä tavoilla, jotka ovat provosoineet paikallisia asukkaita. Heidät on helppo nähdä ja esittää ”kapinallisina” tai ”salakuljettajina” tai molempina. Keenan ei kiistä etteivätkö tuaregit harjoita nykyään salakuljetusta tällä, mutta on sitä mieltä, että vaihtoehdot ovat olleet afrikkalaisilla vähissä kiitos länsimaitten oman edun politiikan.

YK:n paikalliset edustajat ja afrikkalaisten yliopistojen tutkijat ovat jo kauan sitten varoittaneet, että terroristit voivat käyttää hyväkseen paikallisten ihmisten vihaa, jonka elämisen mahdollisuuksien menettäminen synnyttää. Bamakon yliopiston lainopillisen tiedekunnan professori Ag Hindi on nähnyt saman uhan. Hänen käsityksensä mukaan al-Qaida ei ole Afrikan suurin uhka. Suurin uhka on köyhyys. Afrikkalaisten ihmisten köyhyys.

Luonnonvarat houkuttelevat

Itse Afrikka on mielettömän rikas luonnonvaroiltaan. Ei sotilaallista US Africomia olisi pelkästään terrorismin takia perustettu. Yhtä suurena ellei suurempana syynä ovat olleet öljy, kaasu, uraani, kulta ynnä muut sen sellaiset. Afrikka on pikemminkin luonnonrikkauksiensa uhri.

Keenanin esittämä vyyhti on laaja, monikerroksinen ja ulottuu Yhdysvaltojen ja Algerian lisäksi moniin Euroopan maihin, erityisesti Ranskaan. Mukana ovat lisäksi monien afrikkalaisten maiden korruptoituneet eliitit, jotka pelaavat omaan pussiinsa, eikä kansainvälisiä huumekartellejakaan voi unohtaa.

Ja tähän kehitteillä olevaan kansainväliseen sotilaalliseen ja humanitaariseen kriisiin pieni Suomi haluaa mukaan eteenpäin työnnetyn puolustuksen strategiallaan, jonka kulut lähenevät kahta miljoonaa euroa. Voi kysyä kumpaa suomalaisten tulisi pelätä: terrorismia vai Supon harjoittamaa terrorisminvastaista politiikkaa Afrikassa?

Yritän unohtaa Supon käsittämättömän hankkeen ja katson Abderrahmane Sissakon kauniin ja oudon filmin Bamako.