Tyttären suhde äitiinsä on usein rakas ja raskas

Äitien ja tyttärien välinen suhde on aivan erityislaatuinen. Se on täynnä ymmärrystä, toiveita, rakkautta ja huolenpitoa, mutta myös kiistoja, pettymyksiä ja valtataisteluja. Raisiolainen toimittaja Tuula Vainikainen pohtii tuoreessa kirjassaan äiti-tytär-suhdetta sekä oman elämänsä että neljänkymmenen muun naisen kokemusten kautta.

kulttuuri
Uutuuskirjan kansi.
Uutuuskirjan kansi.YLE / Sami Tammi

- Kaikki naiset ovat äitiensä tyttäriä niin hyvässä kuin pahassa, ja kantavat sisällään aiempien naispolvien kokemuksia. Osaammme odottaa äidin rakastavan ja huolehtivan omistaan. Hän kuitenkin myös hallitsee, asettaa toiveita ja on ikuinen harjoitusvastustajamme, arvioi toimittaja Tuula Vainikainen äiti-tytär -suhteesta.

Hän on paneutunut tähän läheiseen ja monasti myös kivuliaaseen suhteeseen uudessa kirjassaan Äidit ja aikuiset tyttäret - matkalla ymmärrykseen.

Vainikaisen mukaan ajatus kirjan tekemisestä lähti liikkeelle äidin kuollessa viisi vuotta sitten yllättäen.

- Jotenkin siinä hautajaisten jälkeen tuli semmoinen olo, että tuli mietittyä myös meidän aikaisempaa suhdetta. Äidin kuolema oli tietysti suuri menetys, se oli yllättävä ja traaginen, mutta samalla se muutti monia asioita minussa itsessäni ja halusin ymmärtää, mistä meidän suhteessamme oli kysymys, sanoo Vainikainen.

- Samalla havahduin siihen, kuinka monissa asioissa äiti oli taustavaikuttajana elämässäni, ja juuri osittain hänen ansiostaan minusta on tullut tällainen kuin minä olen ja halusin ymmärtää tätä kehitystä, sanoo Vainikainen.

Monien tarinat

Omien kokemusten lisäksi Tuula Vainikainen on koonnut kirjaansa neljänkymmenen muun naisen äiti-tytär -suhteen kokemuksia. Nämä naiset löytyivät osin hänen omasta ystäväpiiristään ja osin ystävien ystävien ja tutttavien kautta.

- Tämä ei tosiaankaan ole mikään tutkimus, vaan tämä on minun, aikuisen tyttären yritys ymmärtää mistä äiti-tytär-suhteessa on kyse. Muut kirjaan tulleet kokemukset tulivat sitä kautta, että me naisethan terapoimme toisiamme kertomalla tarinoita ystäville. Kirjassa on mukana noin nelisenkymmentä naista, jotka ovat kertoneet eri tavoin minulle tarnoitaan. Heistä kaikkia en ole edes henkilökohtaisesti tavannut, vaan olemme käyneet hyvin kiinnostavia keskusteluja sähköpostitse ja puhelimitse, kertoo Vainikainen.

Naisporukan tarinoiden löytymistä Vainikainen vertaa siihen, kun raskaana olleessaan näkee kaikkialla ympäristössä odottavia naisia.

- Kun aloin puhua tästä tytär-äiti-suhteesta, niin mulle tultiin kertomaan monenlaisia tarinoita eri puolilla liikkuessani. Ihmisillä oli ilmiselvä tarve jakaa omia kokemuksiaan äiti-tytär-suhteesta. Huomasin, että halua kertoa oli todella paljon, summaa Vainikainen.

- Tämä perussuhde on useimmila naisilla todella sellainen, josta haluaa puhua toisten kanssa. Monet kertoivat, etteivät ole tätä suhdetta kauheasti aiemmin ajatelleet, mutta nyt kun he miettivät asiaa tarkemmin, oli oikeastaan aika jännää miettiä, millainen oli oma suhde äitiin sekä millainen puolestaan oli äidin suhde omaan äitiinsä. Moni kertoi tämän kautta ymmärtäneensä aika monia asioita suvustaan ja omastakin elämästään, toteaa Vainikainen.

Kipuileva suhde

Vainikainen toteaa, että monelle naiselle äitisuhde ei aina ole ollut se maailman helpoin suhde. Heistä tuntuu myös sopimattomalta arvostella äitiä,varsinkin jos äiti on jo kuollut.

- Monille äiti on hyvin iso ja rakas asia. Äiti edustaa yksiselitteisesti kaikkea hyvää, mitä elämässä on. Kun sitten sitä pintaa hieman raaputtaa, niin voi olla, että sieltä sitten löytyy sellaisia asioita joista haluaa kertoa muutakin. Meillähän on vähän sellainen myytti, ettei kuolleista saa puhua pahaa, sanoo Vainikainen.

- Mutta mehän olemme kaikki vain ihmisiä, ja meissä on hyviä ja myös huonompia puolia. Se, että avoimin mielin mietimme millainen äiti oli ja millainen minä olin ja miten me tulimme keskenämme toimeen, niin se voi paljastaa varsin mielenkiintoisia asioita omasta elämästä, mitkä vaikuttavat aika lailla nykypäivässäkin, arvioi Vainikainen.

Täydellinen äiti ja täydellinen tytär

Äiti koetaan yleensä hieman myyttisenä henkilönä, joka on asetettu korkealle korokkeelle. Hän on erehtymätön, paras, täydellinen, uhrautuva, ja rakastava ja jos ajatuksissa kuvaan tulee joku särö tuntee tytär itsenäsä todella pahaksi lapseksi.

Vainikainen myöntää , että meitä tyttäriä pitkälti hallitsee myytti täydellisestä äidistä. - Ja täydellisellä äidillä täytyy tietenkin olla täydellisiä tyttäriä. Ja tämän myötä meille aikuisille tyttärille asetetaan monenlaisia vastuita ja odotuksia. Esimerkiksi siitä, miten meidän tulee vanhenevien äitiemme kanssa elää ja pitää heistä ikuisesti hyvää huolta ja riittää joka paikkaan, toteaa Vainikainen.

- Äidin ikääntyminen on mielenkiintoinen kulminaatiokohta, koska olemme tottuneet siihen, että äiti on aina tietyllä tavalla se joka huolehtii, ja kun nämä roolit kääntyvät toisin päin, niin siinä voi olla aikamoisia haasteita. Ja siinä kohden varmasti ulosmitataan sitä, millainen aikaisempi suhde on ollut ja ymmärretäänkö siinä toinen toistaan ja kuinka hyvin, hän uskoo.

Vainikaisen mukaan moni hänen kirjansa naisista elättää ajatusta siitä, miten sitten joskus kun äiti on vanha, he jättävät tavallaan oman elämänsä ja menevät huolehtimaan äidistä kokonaan.

- Se on hienoa jos siihen pystyy, mutta miten käy sitten niiden, jotka eivät pystykään asioita näin järjestämään. Tässä on selkeä unelmien ja todellisuuden välinen ristiriita, joka voi johtaa melkoiseen turhautumiseen. Ehkä ei tarvitsisi itseltään niin hirveän isoja asioita vaatia, vaan pyrkiä auttamaan voimiensa mukaan, sanoo Vainikainen.

Oman aikansa luomuksia

Eräs kirjan naisista toteaa viisaasti, että aina ajatellessaan äitiään tai isoäitiään on ajateltava myös sitä ympäristöä ja aikakautta, jota he ovat edustavat, muuten ei pysty ymmärtämään heitä. On tärkeää, ettei oman aikansa mittapuiden mukaan arvostele edellisiä sukupolvia, joiden elämänolot olivat perin erilaisia.

- Minun äitini on syntynyt 1930-luvun lopulla, ja hänet on annettu kasvatiksi, Jos ajatellaan sitä tilannetta, niin hänellä ei ole ollut tuntemuksia oman äidin sylistä, vaikka hänellä olikin hyvät kasvatusvanhemmat, ja monet hänen pienenä kokemansa asiat ovat varmasti vaikuttaneet siihen millainen äiti hänestä minulle tuli. Tämä puolestaan on vaikuttanut siihen, millainen tytär ja myöhemmin taas äiti minusta itsestäni on tullut, arvioi Vainikainen.

Hänen mukaansa tällaisen usean sukupolven ketjun ymmärtäminen on tärkeää. - Kukaan ei ole vain oman itsensä tuote, vaan me kannamme mukanamme niiden aikaisempien sukupolvien kokemuksia. Ja monelle voi olla tärkeä asia ymmärtää, ettei aikoinaan sellainen valtava läheisyyden ja posiitiivisen kannustamisen kokemus kuin tänään ole ollut tapana. Kukaan ei varmaan ole omasta halustaan ollut tyly, asioita ei vain nähty samalla tavalla siihen aikaan.

- Esimerkiksi suurten ikäluokkien lasten äidit joutuivat hoitamaan isoja perheitä ja aika tavalla vastaamaan koko yhteiskunnan pyörittämisestä miesten ollessa rintamalla. Naisilla oli niin paljon tehtävää, etteivät he ehtineet niin runsaasti jakamaan yksilöllistä huomiota lapsille. Rakastaminen ilmeni usein vaikkapa siten, että huolehdittiin lapsille ruokaa ja joskus jopa herkkuja , sanoo Vainikainen.

Hänen mukaansa siksi moni nykyäideistä pohtii, onko heidän äitinsä oikeasti rakastanut heitä ja pitänyt sylissä, kun nykymalli halimisineen ja suukottamisineen on erilainen. Monastihan heidän äitinsä ovat vasta isoäiteinä vapautuneet hellimään lapsenlapsiaan.

Valokuvat virkistävät muistia

Vainikainen muistuttaa, että vanhojen valokuvien tutkiminen kannattaa, sillä niistä usein löytyvät perheen tunnesiteet.

- Vanhoista valokuvista usein löytyy se kaivattu tieto siitä, että on istuttu aikoinaan äidin sylissä. Valokuvat ovat muutenkin loistava tapa äidin ja tyttären yhdessä muistella yhteistä elettyä elämää. Samalla tulee kerrottua lukuisia tarinoita omasta suvusta. Niitä tarinoita, joita ei enää äidin kuoltua kukaan ole kertomassa.

Vainikainen haluaakin muistuttaa kaikille niille tyttärille, joilla äiti vielä on elossa, että kyselkää menneistä ajoista ja ihmisistä niin kauan kuin teillä on mahdollisuus. Näiden tarinoiden tunteminen helpottaa tutustumista omaan itseensä syvemmin. Sillä me tyttäret olemme osaltamme helminä äitiemme, isoäitiemme ja esiäitiemme muodostamassa ketjussa.Tätä ketjua me sitten puolestamme jatkamme omilla tyttärillämme.

Lähteet: YLE Turku / Heli Venho