1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Tähtihetki: Whatever Works

Woody Allenin uusi elokuva kertoo Manhattanilla asuvasta juutalaisesta älyköstä, jolla on rakkaussuhde itseään vuosikymmeniä nuorempaan naiseen. Asetelma on tuttu sekä Allenin elämästä että hänen elokuvistaan, mutta silti Whatever Works tuntuu ihmeenomaisesti sekä tuoreelta että oivalluksissaan osuvalta komedialta. Se on myös Allenin hauskimpia leffoja vuosiin, kirjoittaa Tarmo Poussu.

kulttuuri

Juutalaisen älykön roolia esittää Allenin itsensä sijasta – ja tämän maneereita hieman häiritsevästi jäljitellen – Larry David. Hänen roolihahmonsa Boris Yelnikoff on ”melkein Nobel-ehdokkaaksi” yltänyt kvanttifyysikko, joka kuluttaa eläkepäiviään opettaen shakkia lapsille ja filosofoiden kahviloissa harvojen ystäviensä kanssa. Vaimostaan eronnut Boris kuuluttaa omaa nerouttaan ja pitää muita ihmisiä tyhminä. (Hän myös pukeutuu pöyristyttävän mauttomasti, mutta en ole varma liittyykö se mitenkään hänen luonnekuvaansa tai elokuvan teemoihin.)

Borisin elämä muuttuu, kun hän majoittaa luokseen kotoaan Mississippistä karanneen nuoren Melodien (Evan Rachel Wood). Naiivi ja sivistymätön, mutta tunteissaan avoin ja ennakkoluuloton neito ihastuu Borisin sarkastiseen älyyn ja sulattaa vähitellen tämän kyynisen sydämen. Mutkia epätodennäköisen parin elämään tuovat Melodien uskovaiset vanhemmat, jotka seuraavat karanneen tyttärensä jälkiä Borisin ovelle.

Whatever Works on äkkivääriä ja absurdeja käänteitä sisältävä komedia, joka ei tavoittele psykologista realismia. Sen tarkoitus on todistaa oikeaksi Allenin teesi, jonka mukaan sydän ei kuuntele järjen ääntä eikä järki hallitse tunteiden valtakuntaa. Elokuvan epärealistisuutta korostaa Borisin tapa kohdistaa puheensa suoraan elokuvateatterissa istuvalle katsojalle.

Nokkeluudestaan ja viihdyttävyydestään huolimatta Whatever Works jättää itsestään hieman teoreettisen vaikutelman – aivan kuten sen päähenkilökin.

Tarmo Poussu

Melko vahvasti Woody Allenin kaltaista, Boris Yellnikoff -nimistä miestä esittää Woody Allenin uusimmassa elokuvassa Larry David. Hahmo on neuroottinen, pessimistinen, hankala ja itserakas, ja rakastaa itseään nuorempaa naista. Tuttua? Kyllä.

Annie Hallin Alvyn tapaan Boris puhuttelee yleisöä suoraan kameralle puhuen. Tällä kertaa efekti ei kuitenkaan tuo kokonaisuuteen kovasti lisää, vaan jopa keskeyttää ja rikkoo rytmiä.

Loppua kohti elokuva olisi vaarassa kuukahtaa kokoon ilman loistavaa sivuroolia Patricia Clarksonilta. Borisin teinivaimon äiti Marietta ilmestyy Manhattanille suoraan uinuvan tuppukylän konservatiivisesta kotirouvahelvetistä ja muuntautuu vauhdilla kahden rakastajan kanssa asuvaksi boheemitaiteilijaksi. Clarkson kantaa elokuvaa sivuroolistaan käsin, ja häntä seuraa ilolla.

Oudosti päähenkilöissä ei kuitenkaan liikahda juuri mikään. Aivan viime metreillä Allen tarjoilee eräänlaisen opetuksenomaisen loppukaneetin, mutta se jää lyhyeksi vitsiksi. Whatever Works on hauska, mutta enemmän ilahtuneen hymähdyksen kuin spontaanin naurun tasolla.

Anu Silfverberg

Lue seuraavaksi