Tiskijukka oli 70-luvun kunkku

Diskoteekit ilmestyivät Suomeen ryminällä vuonna 1968. Haluja diskonpitoon olisi ollut sitä ennenkin, mutta soittovälineitä ei ollut. Alkuaikojen tiskijukat olivat luovia ja taitavia tilanteiden pakosta, koska tekniikan pettäminen kuului lähes jokaiseen iltaan.

viihde
Alkuvuosina diskojen tekniset tehosteet olivat vaatimattomia. Kuvassa vasemmalla Joke Linnamaa tiskijukkauransa alkuaikoina.Joke Linnamaan kotialbumi

Suomalaista diskokulttuuria alusta saakka läheltä seurannut tiskijukka Joke Linnamaa jatkaa alalla edelleen.

Linnamaa ei ollut aivan maan ensimmäinen tiskijukka, sillä jo vuonna 1959 Paavo Einiö soitteli levyjä orkestereiden tauolla. Saman vuoden lokakuussa diskon katsotaan virallisesti alkaneen Saksasta. Suomi tuli sitten perässä.

- Vuonna -68 oli tullut aika, jolloin sodanjälkeiset ikäluokat olivat isot ja osakunnat sekä koulut alkoivat järjestää omia, alkeellisilla laitteilla olevia diskoteekkeja. Varsinaisesti vasta vuosina 1969 ja 1970 alettiin valmistaa teollisesti diskolaitteita, muistelee Linnamaa.

Alkuvuosien diskojen tekniset tehosteet olivat vaatimattomia. Valojakaan ei aluksi juuri käytetty. Huolta riitti jo niissä laitteissa, joita oli. Oli tyypillistä, että laitteet pettivät, ja sulakkeet paukkuivat. Tiskijukan arkea oli olla niinäkin hetkinä jotenkin viihdyttävä.

Suomalaiset alan pioneerit kehittelivät äänentoistoa periaatteella, että edes jotakin ääntä saatiin laitteista.

- Meilläkin ensimmäiset laitteet olivat Pepe Willbergin kitaravahvistin ja Jorma Kaleniuksen bassovahvistin. Niihin ajettiin vasenta ja oikeaa kanavaa. Musiikki soitettiin kelanauhurilta, koska ei ollut sellaisia levysoittimia, joilla olisi pystynyt soittamaan kunnon soundilla, Linnamaa sanoo.

Dj Eemu kärähti sivutöistään

Esko Riihelä alias Dj Eemu piti taiteilijanimeään salailusyistä. Vuosina 1970 - 1974 Helsingin Tavastialla kolmen illan viikkovauhdilla levyjä pyörittänyt Riihelä oli varsinaisessa työssään toimitussihteerinä Suomen Yleisradiossa. Lopulta käry kävi, kun Tavastialle ilmestyi Riihelän kollega.

- Enhän minä mitään lupia tällaiseen ollut pyytänyt. Kun asiasta kerrottiin esimiehelle, niin esimies kysyi, onko tämä totta. Vastasin, että on. Ei sitä kyllä koskaan kielletty, sanoo Esko Riihelä.

Esko Riihelä ei ollut ainoa tiskijukan ja radiotoimittajan hommia yhdistellyt. Heitä tässä maassa on aina riittänyt. Sellainen oli myös Stadin Säkki Joke Linnamaa.

Oikeat biisivalinnat tekivät tiskijukan

Tiskijukan ammatin kohokohta diskon kuumina vuosina oli jatkuva ja läheinen kontakti yleisöön. Tiskijukalta pyydettiin tiettyjä kappaleita ja häntä syytettiin, jos ilta ei vonkausmielessä mennyt suunnitelmien mukaisesti. Parhaimmillaan hyvä tiskijukka oli kuin valtakunnanparittaja.

- Kaikkein miellyttävintä on ollut, että sadat ihmiset ovat tulleet sanomaan, kuinka sinun ansioistasi olen edelleen onnellisessa avioliitossa, koska olemme tavanneet ensimmäistä kertaa juurin sinun diskossa, Linnamaa sanoo.

Riihelä arvioi 70-luvun tiskijukalla olleen paremmat mahdollisuudet saada kansaa pariutumaan kuin elävällä orkesterilla, koska bändillä soitettavien kappaleiden määrä oli tiskijukkaa suppeampi.

- Pojat tulivat pyytämään yleensä tiettyä kappaletta, koska he tiesivät, että se on halutun kohteen lempibiisi. Saatettiin sopia, että soitan kappaleen viiden minuutin päästä. Oli kiva seurata, kun poika lähti hakemaan tyttöä. Kai sillä oli vaikutusta, koska jälkeenpäin on tullut pariskuntia lastenvaunujen kanssa vastaan, toteaa Esko Riihelä.

Tyytyväinen asiakas oli hikinen asiakas

Tiskijukan ammatin hienoin puoli on monien mielestä se, kun ihmiset saadaan tanssipaikalla viihtymään.

- Siinä tehtiin selkeitä jaksoja. Oli nopeaa hikitanssijaksoja ja sitten vähän iisimpiä jaksoja, joissa ollaan vähän lähempänä. Oli se hienoa. Ei sitä muuten olisi jaksanut tehdä, Riihelä toteaa.

Linnamaalle hikinen asiakas on edelleen tyytyväinen asiakas. Aluksi tiskijukka oli tähti. Nyt juontava tiskijukka on todellinen harvinaisuus. Silti Stadin Säkki lupaa jatkaa edelleen niin kauan, kun asiakkaat tulevat kiittämään.

- Disko on muuttanut kovasti muotoaan. Toisaalta taas suurten ikäluokkien muisteludiskot ovat erittäin suuressa boomissa. Disko on kuitenkin tullut jäädäkseen sen takia, että se musiikki, jota tehtiin 50-luvun lopusta 70-luvun puoliväliin, ei kuole koskaan.

Esko Riihelä ei enää jatkanut tiskijukkana siinä vaiheessa, kun diskojen musiikki muuttui varsinaiseksi diskomusiikiksi. Linnamaakin pitää enemmän siitä musiikista, jonka parissa hytkyttiin diskon alkuvuosina.

- 60-luku toi mukanaan ainakin kymmenen musiikkigenreä. Ihmiset eivät välittäneet tahdista mitään ja silloin tanssittiin ihan mitä musiikkia tahansa. Sen jälkeen 70-luku oli sellaista valtavaa vyöryn aikaa, kun joka notkelmaan tehtiin diskoteekki.

Lähteet: YLE Uutiset / Marcus Ziemann