Näkökulma: Kallioparkki ajoi seinään

Oulun pitkään ja hartaasti suunniteltu keskustan pysäköintiluola jää toteutumatta. Kaupungin maanantaina tekemä päätös merkitsee pistettä pitkään jatkuneelle vatuloinnille.

Maanalainen parkkialue

Ratkaisu oli selkeä, sillä hankkeen osakseen saama vastustus ja hinnan karkaaminen käsistä ei oikein antanut kaupungille muita vaihtoehtoja. Nyt keskusta-alueen kehittäminen on aloitettava uudelta pohjalta.

Kallioparkkia on Oulussa ajettu lähinnä kaupungin voimin, sillä keskustan kiinteistöt, jotka olisivat kallioparkista hyötyneet, eivät loppupeleissä suostuneetkaan maksumiehiksi. Tämä ei sinänsä ole ihme, sillä kustannukset riistäytyivät käsistä. Loppuvaiheessa puhuttiin jo 60 miljoonasta eurosta, kun alkuperäinen kustannusarvio oli vain puolet tästä eli 32 miljoonaa.

Tuleeko kallioparkista sitten lopultakin Oulun oma Kollaja tai Vuotos. Hanke joka tyrmätään ensin yksiselitteisesti, mutta jota kuitenkin pidetään veran alla hengissä ja odotellaan pitkän hivutustaistelun lopulta kääntävän mielet otollisiksi. Se jää nähtäväksi.

Kallioparkki on joka tapauksessa merkinnyt oululaisessa keskustan kehittämiskeskustelussa kivenkovaa ydintä. Sitä ei ole voitu sivuuttaa, on sitten ollut puhe keskustan liiketilojen uusimisesta, liikennejärjestelyistä tai rotuaarin viihtyisyyden lisäämisestä.

Autoton keskusta jää unelmaksi

Kallioparkin puolustajien mukaan ratkaisu on suorastaan kuolinisku koko keskustan kehittämiselle. Nyt autoton keskusta jää vain unelmaksi ja kokonaisvaltainen ydinkeskustan uudistaminen on tullut tiensä päähän, sanovat puolustajat. Vastustajat hierovat puolestaan käsiään ja näkevät keskustan kehittämisen vasta olevan tiensä alussa.

Mene ja tiedä.

Kallioparkkiin uponnut miljoonia euroja

Joka tapauksessa kallioparkki seikkailu on jo tähän mennessä maksanut Oululle roiman kasan rahaa. Virallisen arvion mukaan suunnittelun on käytetty vuodesta 2003 lähtien ”vain” 2,1 miljoonaa euroa. Tässä arviossa ovat mukana erilaiset konsulttipalkkiot, kallioperän koeporaukset, maaperätutkimukset ja selvitykset.

Näiden lisäksi tulee kuitenkin iso kasa muuta rahaa, jota ei edes pääse laskemaan. Voi vain veikkailla, kuinka monta miestyövuotta pitää laskea siihen uurastukseen, jota asiassa on tehty kaupungin omana virkamiestyönä.

Tuskinpa siinä yhden käden sormet piisaavat, kun lasketaan kaikkien suunnittelu- valmistelu- ja kokoustuntien määrä. Kaikki nekin on kuitenkin kokonaiskustannuksiin laskettava, jos halutaan selvittää, paljonko rahaa kaiken kaikkiaan on vuosien kuluessa tähän toteutumattomaan maakuoppaan uhrattu.

Osa rahasta on tietysti huvennut suunnitelmiin, joita voidaan hyödyntää myös muussa keskustan kehittämisessä. Kun näkökulma on kuitenkin ollut kallioparkissa, ei läheskään kaikkia papereita voi käyttää uusissa oloissa.

Vertailun vuoksi todettakoon kuitenkin, että kallioparkki kustannuksineen kannattaa suhteuttaa muihin isoihin hankkeisiin. Jätteenpolttolaitokseen uppoaa parina seuraavana vuonna noin 79 miljoonaa euroa, Kastellin monitoimitaloon 44 miljoonaa ja Hiirosen vanhainkodin peruskorjaukseen 23 miljoonaa.

Toisaalta kaupungin talousarviosuunnitelmissa työllisyyden parantamiseen ollaan varaamassa ensi vuodeksi noin 7 miljoonaa euroa. Varoja käytetään mm. tukityöllistämiseen sekä erilaisten yhdistysten ja vastaavien kolmannen sektorin palkkakustannusten tukemiseen.

Mitäpä jos…

Jossittelu on turhaa –mutta , ah, niin inhimillistä. Niinpä voitaisiin laskeskella mitä kaikkea muuta kivaa tuolla kallioparkkiin upotetulla rahalla olisi saatu.

Jos lähdetään siitä, että kallioparkin kokonaiskustannukset olisivat tuo ulosmaksettu 2,1 miljoonaa ja sen päälle arvioitaisiin – ihan hatusta vaan - virkamiesten oman työn ja luottamushenkilöiden ajankäytön kuluiksi vaikkapa vajaa miljoona euroa, saataisiin kokoon kolmen miljoonan potti.

Mitä tällä lottovoitolla olisi saatu aikaan? Tässä muutama esimerkki:

- Omakotitaloja ei nykyään kolmella miljoonalla montaa saa, mutta esimerkiksi edelleen vuokrattavaksi sopivia yksiöitä Raksilan – Karjasillan -alueelta Oulusta irtoaisi 75 kpl (á 40 000 euroa)

- Kalliomurskaa vaikkapa teiden ja maan päällisten parkkipaikkojen rakentamiseen rahalla saisi noin 700 000 tonnia (1 tn = n. 4,5euroa)

Sitten pienen pieniä, mutta tuiki tärkeitä kohteita rahalle voisivat olla esimerkiksi:

- Lyijykynät kouluihin: 7,5 miljoonaa kpl (á 40 senttiä) tai kukapa niitä kyniä enää nykyisin, joten miniläppäreitä (á 300 euroa) rahalla irtoaisi 10 000 kpl

- Vaippojen kysyntä päiväkodeissa on jatkuvaa, joten jospa ostettaisiin niitä. Yhden vauvanvaipan hinta on keskimäärin 0,20 euroa eli kolmella miljoonalla eurolla saisi yhteensä 15 miljoonaa vaippaa. Aikamoinen kasa ruikittavaksi, vai mitä?

Tai miten olisi: jokaiselle oululaiselle ikioma pipo tekstipainatukselle ”Olen Oulusta, maan alle en mene!” Hinta á n. 17 euroa.

Suunnitteluun käytetty summa on kallioparkin kokonaiskustannuksiin verrattuna pieni, mutta jotain silläkin näinä aikoina saisi, kun on matti kukkarossa – ellei peräti Pennasen Matti.

Lähteet: YLE Oulu / Risto Degerman