Kaj Franck -palkinto matalalattiaraitiovaunun isälle

Tämänvuotinen Kaj Franck -muotoilupalkinto on myönnetty taiteilijaprofessori Hannu Kähöselle hänen urastaan muotoilijana. Kähösen suunnittelemat tuotteet avaimista kävelysauvoihin ovat tuttuja kaikille, mutta itse muotoilija on pysynyt suurelle yleisölle tuntemattomana.

kulttuuri
Hannu Kähonen
Design Forum

-Minulla on ollut se linja, että työt puhukoot puolestaan. Jos se ei riitä, niin ei riitä. Tällä tavallakin on pärjätty, Kähönen naurahtaa.

Kähönen on suunnitellut muun muassa Abloyn avaimia, Exelin suksisauvoja, Tulikiven takkoja ja Helsingin matalalattiaraitiovaunun. 1970-luvulla uransa aloittaneen Kähösen suunnittelun kantavina teemoina ovat materiaalien tuntemus, tuotteiden käytettävyys sekä ekologisuus.

Kähönen on keskittynyt urallaan suunnittelemaan teknisiä tuotteita, kuten liikennevälineitä. Niiden suunnittelu on ryhmätyötä, ja muotoilija on vain yksi osa prosessia. Hän vastaa siitä, että tuote on hyvä ja miellyttävä, kertoo Kähönen.

- Muotoilija huolehtii siitä, että tuote antaa hyviä fiiliksiä, Kähönen kiteyttää.

Omaan tarpeeseen suunnittelu toi jättipotin

Kähöselle tärkein hänen suunnittelemista tuotteistaan on 1980-luvulla tehty kolmijalkainen Trice-tuoli. Trice syntyi Kähösen omista tarpeista, ja hän kehitteli sen alusta loppuun. Hän vei sen jopa itse tuotantoon ja markkinoille. Trice-tuoli nosti myös Hannu Kähösen esiin muotoilijana.

Idea tuoliin syntyi Kähösen perheen muutettua Turusta Helsinkiin aiempaa pienempään asuntoon. Pienet lapset tarvitsivat leikkitilaa ja Kähösestä oli hölmöä täyttää olohuone kalusteilla, jotka ovat käytössä vain jonkun tunnin päivässä.

- Aloin miettiä harrastuksena, minkälainen voisi olla kädenkäänteessä sivuun hattuhyllylle laitettava tuoli. Harrastus jäi päälle ja muutaman vuoden kuluttua syntyi lopullinen kolmijalkainen konstruktio, muistelee Kähönen.

Trice-tuolia on myyty maailmalla parisataatuhatta kappaletta. Sitä ovat metsästys- ja huviretkillään käyttäneet esimerkiksi Tanskan ja Belgian kuninkaalliset.

Raitiovaunun verran haastetta

Trice-tuoli suunniteltiin tilapäiseen käyttöön. Myöhemmin Kähönen on suunnitellut myös toisen kasaan menevän tuolin. 2F on vanerinen tuoli, joka menee täysin littanaksi säilytystä varten. Tuolin puolet on eriväriset eli avaussuunnasta riippuen tuolin väri vaihtuu. 2F-tuoli ei ole vielä tuotannossa.

Kähösen mielestä on hyvin perusteltua suunnitella sellaisia tuotteita, jotka menevät pieneen tilaan säilytettäväksi. Pieneen kokoon taittaminen on kuljetuksen kannalta edullista.

-On logistinen etu, jos kuutiometriin mahtuu sata tuolia. Se säästää kustannuksia ja energiaa. Se on käytännöllistä, listaa Kähönen. Taustalla on myös ekologinen ajattelu. Se on jo pitkään ollut Kähöselle yksi suunnittelun lähtökohta, ja hän on myös puhunut sen puolesta jo parikymmentä vuotta.

Raitiovaunu oli iso haaste

Yksi Kähöselle läheisistä töistä on Helsingin matalalattiaraitiovaunu, jonka hän suunnitteli 1990-luvun lopussa.

Suunnittelussa piti ottaa huomioon lukuisia asioita, kuten julkisen liikenteen järjestelmän ylläpito, turvallisuus, matkustajien vaatimukset, lainsäädäntö ja kuljettaja työolosuhteet. Tehtävän haastavuus oli Kähösen mielestä omaa luokkaansa.

- Siitä kun selvisin niin sanoin itselleni, että nyt ei ole enää mikään vierasta tällä alalla, sanoo Kähönen nyt kymmenen vuotta myöhemmin.

Ekologisuus voi muuttaa koko ajattelun

Vuonna 1992 kollegat valitsivat Hannu Kähösen vuoden teolliseksi muotoilijaksi. Tuolloin hän totesi, että ekologiselle muotoilulle on haitaksi, jos siitä tulee trendi. Hänen mukaansa ekologisuutta ei voi vain liimata vanhan muotoilun päälle vaan kyse on uudenlaisesta tavasta suunnitella.

Tällä hetkellä suuri osa muotoilijoista toteaa ekologisuuden olevan silmiinpistävin piirre 2000-luvun muotoilussa. Kähönen näkee tässä ongelman.

-Ekologisuus on nykyään usein viherpesua. Ei tehdä mitään oleellisesti ekologista vaan kuvataan asiat näyttämään ekologisilta. Se juuri on trendin ongelma, määrittelee Kähönen.

Hän korostaa, ettei muotoilija voi yksin vastata tuotteen ympäristöystävällisyydestä, vaan mukaan on saatava koko tuotteita valmistava ja markkinoiva porukka.

-Se on iso haaste muotoilijoille tulevaisuudessa. Se on myös valtava mahdollisuus tehdä asioita uudella tavalla. Se voi muuttaa koko esteettisen ajattelun, visioi Kähönen.

Halu ekologiaan ei yksin riitä

Tähän saakka kulutuskäyttäytyminen on pohjannut öljyn tuomaan halpaan energiaan ja sen luomiin tottumuksiin. Ennen pitkää sille täytyy keksiä korvaavia ratkaisuja. - Siinä tarvitaan innovaattoreita, muotoilijoita ja insinöörejä tekemään yhdessä meille uutta ympäristöä ja uusia esineitä, Kähönen sanoo.

Hän uskoo, että muotoilijoilla on vilpitön halu tehdä ekologisia tuotteita. Kysymys vain on, tiedetäänkö vielä riittävästi siitä, mikä on oikeasti kestävän kehityksen mukaista suunnittelua.

-Tähän tarvittaisiin valtavasti enemmän koulutusta kuin mitä tällä hetkellä on muotoilukoulutuksessa. Samoin tietenkin teknisen puolen koulutukseen, huomauttaa Kähönen, joka myös opettaa Taideteollisessa korkeakoulussa opiskelevia muotoilijoita.

Ekologia ei ole vain pintaa, vaan sisällöt täytyy kääntää ylösalaisin ja katsoa, mitä esineet meille merkitsevät, kuvailee Kähönen ongelman laajuutta.

Harrastuksena palkittu luomuomenamehu

Kiinnostus ympäristöasioihin ei näy ainoastaan Hannu Kähösen leipätyössä. Vapaa-ajallaan hän on osakkaana luomuomenamehua valmistavassa Raikastamossa, jonka omenamehu palkittiin tänä vuonna Vuoden luomutuotteena.

Kähönen luottaa ympäristöystävällisyyden olevan valtti niin muotoilussa kuin ruokapuolella.

-Minulla on sellainen käsitys, että ihmisillä on valtava halu kuluttaa kestävästi. Myös terveellinen ruoka on tällä hetkellä iso trendi ja varmasti pitkäkestoinen. Nyt vain pitäisi valmistajien ja suunnittelijoiden ymmärtää, että niissä on olemassa suuri mahdollisuus.

Kähösen näyttely avautuu perjantaina

Kaj Franck -palkinto vaalii Suomen muotoilun omaksitunnoksi kutsutun muotoilijan Kaj Franckin perintöä. Se voidaan myöntää suomalaiselle tai Suomessa asuvalle muotoilijalle tai muotoilijaryhmälle koko tuotannosta.

Palkittu saa 10 000 euroa sekä Tapio Junnon suunnitteleman mitalin. Lisäksi palkintoon kuuluu näyttely ja julkaisu. Hannu Kähösen tuotantoa esittelevä näyttely avautuu perjantaina Design Forumissa Helsingissä.

Kähönen on Kaj Franck -palkinnon 18. saaja. Ensimmäisenä sillä palkittiin professori Oiva Toikka, ja sittemmin sen ovat saaneet muun muassa Vuokko Nurmesniemi, Yrjö Kukkapuro ja Eero Aarnio.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Airikka Mannerkoski