Hyppää sisältöön

Esiliina on aikakautensa peili

Harvaan vaatteeseen liittyy niin paljon muistoja, kuin esiliinaan. 70-luku sysäsi essun leivontalaatikon perukoille, mutta vaikuttaa siltä että esiliina tekee kaikessa hiljaisuudessa uutta tuloaan.

Kotiteollisuusopettaja Maija Havola ja yli 100 vuotta vanha esiliina Kuva: YLE/Siru Päivinen

Muotilehdissä on nähty vilaus farkkuessusta, joka keikkui trendikkäästi leggingsien lisukkeena nuoren naisen kantamana, ja kokkaamisesta innostuvat miehet kietaisevat hekin mukisematta essun päälleen.

Kiteen Puhoksessa asuva käsityönopettaja Maija Havola tuntee essujen tarinat, hänelle on kertynyt jo yli sadan esiliinan kokoelma.

- Esiliina kertoo todella paljon omasta ajastaan. Sen kankaasta voi päätellä vaikka mitä, samoin kirjonnoista ja mallista, kertoo eläkkeellä oleva kotiteollisuusopettaja Maija Havola.

Tietylle aikakaudelle kuuluvat kukikkaat kankaat, toiselle taas ruudulliset, ja joku aikakausi innostui raidoista. Tiettyyn malliin kuuluu revinnäiskoristelu, johonkin taas reikäpitsit, röyhelöt tai ketjuvirkattu koriste. Käsityön taitajat osaavat kertoa esiliinasta paljon jo yhdellä silmäyksellä.

- Jos miettii vaikkapa paljonko aikaa esiliinan tekoon on mahdollisesti käytetty, ja millaisin välinein ja menetelmin essu on tehty, saa jo hyvän kuvan asusteen tekijästä ja valmistusajankohdasta.

- Kokoelmani "aarre" on yli sata vuotta vanha esiliina, joka on tehty niin tarkasti ja kauniisti, ettei oikein tiedä kummin päin sitä on käytetty. Essun helmaan on kirjottu 1900-luvun alun henkeä mukaillen jugendaiheinen koriste; taidolla tehdyt vanamon kukat tuovat säätyläisnaisen terveiset kaukaa menneiltä vuosikymmeniltä, Maija Havola kertoo.

Havolan essut ovat myös kiertäneet näyttelyissä, ja keskustelu esiliinojen äärellä on ollut vilkasta. Moni on tunnistanut esiliinoista äitinsä tai mumminsa käyttämän mallin tai kankaan, joku on säikähtänyt anopin esiliinaa, ja tuntuu essuista löytyvän juhlamuistojakin.

- Esiliinat ovat saaneet olla piiloissaan turhan kauan, olisi oikeastaan viimeinen hetki etsiä mummien essuaarteet esille, kannustaa Maija Havola.

Melkoinen osa hänen esiliinakokoelmastaan on löytynyt sukujen perikuntien jäämistöistä ennen essujen kaatopaikkamatkaa.