1. yle.fi
  2. Uutiset

Tähtihetki: 500 Days of Summer

Tässäpä todella harvinaista herkkua, nimittäin fiksu ja oivaltava, jopa hauska romanttinen komedia, sanoo Anu Silfverberg. Tarmo Poussu on samaa mieltä. Elokuvan rakenteen toimivuudesta Tähtihetken arvioijat sen sijaan eivät ole yksimielisiä.

kulttuuri
Joseph Gordon-Levitt ja Zooey Deschanel elokuvassa 500 Days of Summer.
Fox International

Oivaltavaa ja hauskaa romanttista komediaa ei ole nähty teattereissa aikoihin. Marc Webbin esikoispitkä 500 Days of Summer on poikkeuksellinen tyylilajinsa edustaja sitenkin, että heti alussa selviää, että rakkaus on epäonnistunut. Poika on tavannut tytön ja tyttö jättänyt pojan, ja vuorossa on kärsimys – sekä pohdinta, miksi näin kävi.

Ja kuinka hauskaa se onkaan. Musiikkivideoita tehnyt Webb on saanut ohjaukseensa rytmiä. Välillä hän leikittelee hauskasti myös fantasiaosuuksilla ja elokuvan tyylilajeilla.

Kolmas kivi auringosta -teini Joseph Gordon-Levitt on kasvanut nuorukaiseksi, jolla on karismaa. Hän kantaa pääroolin jätettynä Tomina hyvin.

Elokuvan perusidea on näyttää, kuinka rakkaussuhteen tilanteiden tulkinta riippuu aina ajasta, paikasta ja henkilöstä. Vaikka tarinan päähenkilö on Tom, hän ei saa sanoa lopullista sanaa rakastetustaan. Toinen ihminen on lopulta itsestä erillinen kokonaisuus – seikka jonka nuorukainen oppii hitaasti mutta varmasti.

Romanssin kestoon eli 500 päivän mittaan on ehkä hiukan turhaankin ripustauduttu. Elokuvan rakenne etenee päivien numeroita seuraamalla, ja aivan liikaa luotetaan siihen, että katsoja muistaisi, hypättiinkö numeroon 375 nyt numerosta 400 vai 300. Aikavaihdoksiin pitäisi pystyä muilla keinoin.

Anu Silfverberg

Musiikkivideoiden parissa kannuksensa hankkineen Marc Webbin esikoisenaan ohjaama 500 Days of Summer on miesmuistiin ensimmäinen romanttinen komedia, joka onnistuu lähestymään lajityyppiä tuoreesta näkökulmasta ja kiertämään sen puhkikuluneet kliseet.

Heti alussa leffa antaa katsojalle varoituksen: vaikka tämä tarina kertoo rakkaudesta, se ei ole rakkaustarina. Tarkkaan ottaen varoitus ei ole totta, mutta se on osa leikkiä, jota elokuva käy katsojan odotuksilla. Tämä rakkaustarina ei etene kaavan mukaan.

Elokuva kertoo arkkitehdiksi opiskeelleesta, mutta onnittelukorttien kirjoittajana leipänsä ansaitsevasta Tomista (Joseph Gordon-Levitt), joka rakastuu päätäpahkaa työpaikkansa uuteen tulokkaaseen Summeriin (Zooey Deschanel). Myös Summer pitää Tomista, mutta kertoo heti kättelyssä, ettei halua vakavaa suhdetta. Vaan milloinkas moiset varoitukset olisivat rakastunutta miestä hillinneet?

Elokuvassa Tomin ja Summerin tarina nähdään sellaisena kuin Tom sen muistaa: pieninä paloina ja ajassa edestakaisin hyppien. Romanssin lopputulos – Tomin kannalta katkera ero – tulee selväksi jo alkuminuuteilla, mutta sen syy pysyy arvoituksena loppuun asti. Juuri tässä piilee yksi elokuvan oivalluksista. Jokainen, joka on joskus tullut toisen jättämäksi, joutuu arvailemaan eron perimmäisiä syitä. Emme koskaan voi todella tuntea edes rakastettujemme pohjimmaisia vaikutteita.

Rikottu aikarakenne on vain yksi niistä keinoista, joilla Webb pitää kerrontansa alati tuoreena. Tilaisuuden tullessa hän yllättää katsojan vaikka rennolla musikaalikohtauksella tai harvinaisen oivaltavalla jaetun kuvan käytöllä.

Gordon-Levitt ja Deschanel esittävät eriparisia rakastavaisia erinomaisen kepeästi, mutta tarvittaessa myös tunteensa peliin laittaen.

Jos aiot katsoa tänä vuonna vain yhden romanttisen komedian, pidä huolta, että se on 500 Days of Summer.

Tarmo Poussu

Lue seuraavaksi